Ympäristö lihottaa jo lapsemmekin

Sisarusparven koolla onkin väliä, ainakin lihavuuden ehkäisyssä. Perheen ainoalla lapsella on suurentunut riski tulla lihavaksi jo lapsena.

Lihavuudesta on tulossa globaali ongelma, joka kohdistuu myös lapsiin ja nuoriin. Alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten lihavuus on yleistynyt viimeisten vuosikymmenien aikana ympäri maailmaa. Lihavuudella tarkoitetaan rasvakudoksen liiallista määrää.

Lihavuus on monen tekijän summa, mutta eniten syitä löytyy elinympäristöstämme. Yksi tekijä on nykyinen pikaruoka- ja välipala-kulttuuri – ruokaa ja herkkuja on käden ulottuvilla vuorokauden ympäri. Toiseksi vapaa-ajan viettotavat ovat nyky-yhteiskunnassa lihavuutta lisääviä. Lapset viettävät yhä enemmän aikaa ruudun edessä.  Samalla hyödyllinen arki- ja perusliikunnan määrä on vähentynyt.

Lihavuuden riskiin vaikuttaa jopa perheen koko, sillä tutkimusten mukaan perheen ainoilla lapsilla ja iltatähdillä on muita lapsia suurempi riski ylipainoon jo lapsena. Lisäksi jopa 80 %:lla lihavista lapsista ainakin toinen vanhemmista on ylipainoinen.

Toisaalta myös perintötekijöiden vaikutusta ruokahaluun ja kylläisyyden kokemiseen on tutkittu lääketieteellisesti. Näyttää siltä, että jotkut ihmiset syövät jo lapsena yli energiatarpeensa, eivätkä tunnista kylläisyyttä. Lisäksi on löydetty joukko geneettisiä aineenvaihduntaan vaikuttavia sairauksia. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia.

Lapsesta näkee miten perheessä syödään

Lasten lihavuuden syntyyn vaikuttavat ravinnonmäärä ja ennen kaikkea laatu.  Tyydyttynyttä rasvaa ja sokeria saadaan nykyään liian paljon. Etenkin sokeripitoisten välipalojen käyttö on huolestuttavasti kasvussa. Syitä lihavuuteen on etsitty myös varhaislapsuuden ravinnosta.  Imetyksellä on todettu olevan lihavuudelta suojaava vaikutus. Liiallinen proteiinin saanti varhaislapsuudessa saattaa puolestaan lisätä rasvasolujen lukumäärää ja siten ylipainon riskiä.

Vanhempien tietämättömyys terveellisestä ja ravitsevasta ruoasta vaikuttaa lasten ylipainoisuuteen.  Vanhemmat ja heidän jälkikasvullensa siirtämät tavat ja tottumukset vaikuttavat lapsen syömiseen vielä aikuisenakin.

Koko perhe hoidon kohteena

Hoidon ensisijaisena tavoitteena on lihavan lapsen elämänlaadun parantaminen ja sairausriskin vähentäminen. Lasten kohdalla ei voida puhua painon pudottamisesta, vaan tavoitteena on pitää paino samana. Pituuskasvun aikana lapsi hoikistuu normaalimittoihin. Laihduttamisesta ei kannata edes puhua lapsen kuullen, koska se saattaa lisätä riskiä syömishäiriöihin lapsen varttuessa.

Perheellä on suuri merkitys hoidon onnistumisessa. Elämäntapojen muutos suunnataankin siis koko perheelle; terveellinen ravinto, säännöllinen ateriarytmi, liikunnan lisääminen sekä väärien asenteiden ja tottumusten muuttaminen.  Nykyään monet vanhemmat ovat myös aidosti kiinnostuneita lastensa ravitsemuksesta ja sen turvallisuudesta.

Tunnesyöpöttelyä ja lautanen tyhjäksi -kasvatusta

Ruokaa ei pitäisi käyttää palkintona tai lohduttajana. Tällainen tunnesyöpöttelyn opettaminen voi osaltaan edistää lihomista ja vääristää lapsen suhtautumista ruokaan. Ehkä voidaan myös kyseenalaistaa vanhoja pöytätapoja: suomalaisen ruokapöytäkulttuurin mukaan lautanen on aina syötävä tyhjäksi. Lisääkö tämä kohtelias tapa ylensyömistä ja liiallista energian saantia? Ennemmin lapsi pitäisi opettaa kuuntelemaan omaa kehoaan ja tunnistamaan, koska vatsa on täynnä.

Minna Kaartoaho ja  Elina Hietikko

Kirjoittajat ovat terveyden biotieteiden elintarvikekehityksen maisteriopiskelijoita. Lue lisää

Kuvat:John  Haslam,  Joe 13´s

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 17.06.2010 13:25, päivitetty 17.06.2010 14:35