UTUonline

Tilaa verkkolehti

Voit tilata UTUonline-verkkolehden suoraan sähköpostiisi. Liittymällä postituslistalle saat ilmoituksen heti uuden numeron ilmestyttyä.

Nimi *
Sähköpostiosoite *

Tietoa verkkolehdestä

Verkkolehti ilmestyy joka toinen perjantai.
Päätoimittaja:
Anne Paasi, anne.paasi(a)utu.fi
Viestintä, 20014 Turun yliopisto

Toimitus:
Turun yliopiston viestintä
Viestintä, 20014 Turun yliopisto

ISSN:
1797-4461

Hyödynnä UTUonline-verkkolehden artikkelit

Turun yliopiston UTUonline-verkkolehden tekstisisällöt on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä. Verkkolehden artikkeleiden ja uutisten tekstejä voi siis kopioida, levittää ja muokata omiin tarkoituksiin sopiviksi, kunhan noudattaa nimeämisvelvollisuutta. Jutussa on mainittava alkuperäisenä lähteenä UTUonline.fi-verkkolehti.

Vampyyrien evoluutio

Nosferatu pitäisi nykyisiä kollegojaan sentimentaalisina nössöinä.

Massasuosion saaneiden Twilight-elokuvien (suom. Houkutus)  vampyyrit näyttävät stailatuilta rokkitähdiltä ja malleilta - hyvin erilaisilta verrattuna esi-isäänsä Nosferatuun vuodelta 1922.

Tämä Saksassa luotu ensimmäinen filmivampyyri muistuttaa eri maiden kansanperinteiden rujoja verenimijöitä: transilvanialaista pahanhajuista ristihuulta, bulgarialaista yksisieraimista vampyyria tai meksikolaista veriveljeään, joka tunnetaan lihattomasta kallostaan.

1930-luvulla Hollywood imaisi vampyyrit käsittelyynsä. Monille ainoa oikea kreivi Dracula, Bela Lugosi, esitti hahmon aristokraattisena eksentrikkona.

Nosferatu-elokuvassa vampyyrin
roolin tulkitsi Max Schreck.

- Lugosin tähdittämien Dracula-elokuvien yhteiskunnallinen viesti on pohjimmiltaan paternalistinen, naisia holhoava. Paha Dracula yrittää kaapata naiset pois turvallisen kodin piiristä. Tätä vastaan kamppailee urhoollisesti sankari, Van Helsing. Kyse on miesten välisestä kamppailusta ja vallantavoittelusta, tutkija Outi Hakola sanoo.

- Nykyiset filmatisoinnit, kuten Twilight tai tv-sarja True Blood, käsittelevät sukupuolten välisiä suhteita, erilaisuuden ja seksuaalisuuden kysymyksiä. Pohjimmaisena viestinä tuntuu olevan erilaisuuden ymmärtäminen.

Tunteet ne on torahampaisellakin

Elokuvien vampyyrit ovat aikojen saatossa muuttuneet paitsi ulkonäöltään myös käytökseltään. Nykyvampyyreilla on tunteita ja usein ne käyttäytyvät säyseämmin kuin tavalliset ihmiset.

- Hollywood-vampyyrit alkoivat muuttua 1970-luvulla Ann Ricen Vampyyrikronikat-kirjasarjan myötä yksiulotteisista ja etäisistä paholaisista nykyisenkaltaisiksi tunteviksi olennoiksi ja intohimoisiksi rakastajiksi, Hakola kertoo.

Vampyyri alettiin myös yhä useammin esittää uhrina, yhteiskunnasta eristettynä surullisen hahmon ritarina. Ehkäpä tunnetuin tunteellinen vampyyri esiintyi vuonna 1992 Francis Ford Coppolan ohjaamassa elokuvassa Bram Stokerin Dracula.

- Tuoreemmissa elokuvissa ennakkoluuloiset ihmiset saavat usein vampyyreja enemmän pahaa aikaan. Usein elokuvien jännite syntyy siitä, pystyykö vampyyri pitämään hurjan luontonsa kurissa.

Vampyyri varoittaa teiniseksistä

Vampyyrit ovat kuolemattomina vapaita yhteiskunnallisista moraalisäännöstöistä. "Moraalittomat" vampyyrit toimivat elokuvissa myös moraalisaarnauksen välineinä.

Outi Hakolan top-5
vampyyrielokuvaa:

1. Shadow of Vampire (2000)

2. Bram Stokerin Dracula (1992)

3. Veren vangit (1994)

4. Nosferatu (1922)

5. Lost Boys (1987)

- Twilight-saagassa on esimerkiksi havaittavissa kristillisten arvojen mukaista varoittelua esiaviollisen seksin vaaroista. Toisaalta samaan aikaan päähenkilöiden, vampyyripojan ja teinitytön, suhde esitetään hyvin eriskummallisena, jopa väkivaltaisena.

Käynnissä olevan vampyyrielokuvabuumin on oheistuotteineen laskettu tuottaneen jo noin seitsemän miljardia dollaria. Hakola ei näe, että trendin syynä olisivat mielenkiintoiset moraalis-filosofiset tausta-aiheet.

- Yhteiskunnallisten asioiden kommentoinnin edelle menee puhdas kaupallisuus. Studiot nostavat vampyyrit aika ajoin pinnalle, sillä ristiriitaisissa hahmoissa on jotakin, joka on aina kiehtonut maksavaa yleisöä.

Hakola on juuri lähettänyt esitarkastukseen väitöskirjansa, jossa hän tutkii länsimaisen kuolemakäsityksen muuttumista kauhuelokuvien hirviöiden kautta.

Hieman yllättäen tutkijan oma suosikkigenre ei ole kauhu.

- Kun haluan rentoutua – karistaa vampyyrit, zombiet ja muumiot mielestäni – valitsen mieluummin hyvän musikaalin, hän hymyilee.

Kuka?

  • FM Outi Hakola, s. 1978
  • Valmistelee väitöskirjaa Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineeseen, jossa myös opettaa syyslukukaudella
  • Työskentelee tällä hetkellä Helsingin yliopiston maailman kulttuurien laitoksen tiedottajana
  • WiderScreen-verkkolehden vastaava toimittaja ja Suomen elokuvatutkimuksen seuran hallituksen jäsen
  • Pitää luennon Voiko vampyyreita tutkia? Turun tiedemessuilla Lasten yliopiston osastolla 1.10.

Teksti: Tuomas Koivula
Kuvat: Summit Entertainment, Kino International, Turun yliopiston mediatutkimus

Julkaistu 09.09.2010 10:03, päivitetty 09.09.2010 17:43