Huomio poikien yksinäisyyteen

Internetin mahdollistama maskin takana oleminen ei ole lapsille ja nuorille parasta  yhteisöllisyyttä, erikoistutkija Niina Junttila sanoo.

- Erittäin huolestuttavaa on se, missä määrin nimenomaan pojat kokevat emotionaalista yksinäisyyttä, Junttila sanoo.

Junttila viimeistelee Turun yliopistossa kasvatustieteen väitöskirjaansa koululaisten sosiaalisesta kompetenssista ja yksinäisyydestä.

- Pojilla on kyllä kavereita, keiden kanssa pelata esimerkiksi jalkapalloa, mutta ei välttämättä hyvää ystävää, joka ymmärtäisi ja kuuntelisi.

Yksinäisyys voidaan jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalisesti yksinäisillä ei ole kaveriporukkaa, mutta saattaa olla hyvä ystävä, joka ymmärtää. Emotionaalisesti yksinäisillä on kaveriporukka, muttei sydänystävää. Junttilan mukaan lapset kokevat yksinäisyyden useimmiten kokonaisvaltaisesti.

Yksinäisyys on jatkumo

Jos on yksinäinen alakoulussa, on sitä todennäköisesti myös yläkoulussa. Tilanteeseen yhdistyvät yläkoulussa kuitenkin myös sosiaalinen ahdistuneisuus, pelot ja masennus.

- Vaikka yksinäisyyden kokemukset ja sosiaalinen kompetenssi ovat jo alakoulussa suhteellisen pysyviä, niihin on vielä mahdollisuus vaikuttaa. Yläkouluun mentäessä asia vaikeutuu entisestään, Junttila huomauttaa.

Ratkaisuehdotuksina ongelmakierteiden estämiseksi Junttila esittää luokkakokojen pienentämistä ja koulupsykologien määrän lisäämistä - myös kustannustehokkaalta kannalta katsottuna.

- Ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää. Masentuneen nuoren hoito on erittäin kallista.

Ruutuaika ennustaa lasten pahoinvointia

Junttila on ollut mukana Aktiivinen ja turvallinen koulupäivä -hankkeessa, jossa tarkastellaan ruutuaikaa eli yhteenlaskettua aikaa, jonka lapset viettävät tietokoneen, pelikonsolin tai television ääressä.

- Lapsilla, joilla on paljon ruutuaikaa, on vähiten ystäviä, kavereita ja harrastuksia. Myös koulunkäynti sujuu heikommin.

Erityisesti pojilla on Junttilan mukaan nettiystäviä, mikä ei kuitenkaan välttämättä poista yksinäisyyden kokemusta.

- Nettiystävyys tuntemattoman ihmisen kanssa on erilaista kuin yhteys oikeaan ystävään vaikkapa sähköpostitse. Jälkimmäinen on aidompaa sosiaalisuutta. Keskustellessaan netissä vieraan henkilön kanssa lapsella on usein jokin salanimi tai hahmo, ja hän kuvailee itsensä eri tavalla kuin yleensä. Tällöin lapsi on niin sanotusti maskin takana.

Erikoistutkija Niina Junttila pitää
poikkitieteellisessä tutkimuksessa
mielenkiintoisena erilaisten ihmisten
kanssa työskentelyä.

Netti saattaa vähentää sosiaalista yksinäisyyttä lisäämällä kokemusta yhteisöön kuulumisesta. Samalla se lisää kuitenkin emotionaalista yksinäisyyttä. Tämä johtuu siitä, että lapsella on tunne siitä, ettei kukaan oikeasti tunne häntä ja hän ei vastaavasti tunne ketään.

- Yhteisöllisyys on turvallinen asia, mutta maskin takana oleminen ei ole yhteisöllisyyttä.

Perhe on lapsen tärkein tuki

Suomen vanhempainliiton puheenjohtajana toimiva Junttila korostaa perheen merkitystä lapsen hyvinvoinnin tukemisessa.

- Jos kotona on hyvät välit ja asioista puhutaan, suojaa se lasta ja nuorta yksinäisyydeltä, ahdistuneisuudelta ja muilta sosioemotionaalisilta ongelmilta.

Koulukin voi kyetä paikkaamaan joitain asioita ja tukemaan lasta tai nuorta. Se ei kuitenkaan ole Junttilan mukaan lapsen ensisijainen kasvattaja.

- Koulussa tulee toki kohdata sosioemotionaaliset asiat, mutta turvallisuuden, sosioemotionaalisten taitojen oppimisen ja kasvattamisen tulisi lähteä kotoa. Niiden ei tule kaatua yksin koulun vastuulle. Paras lopputulos on tietenkin se, kun koti ja koulu pystyvät tekemään yhteistyötä.

Teksti: Sini Vesterinen
Kuvat: Paul-W, blue_j, Sini Vesterinen

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 18.02.2010 15:04, päivitetty 21.02.2010 12:19