Maisemantutkimus katsoo nyt vedenpinnan alle

Merenpohjassa lepäävien hylkyjen kartoitus ja Itämeren strategiset kysymykset ovat tuoneet vedenalaisen maailman lähemmäs ihmistä. Se on saanut maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrysenkin kääntämään katseensa pinnan alle.

Maisemantutkimus on Suomessa nuori tieteenala. Suomessa sitä tutkitaan vain Turun yliopiston Porin yksikössä. Professori Maunu Häyrynen määrittelee alansa humanistiseksi ympäristöntutkimukseksi.

- Maisemantutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja millainen ihminen haluaisi ympäristönsä olevan, Häyrynen linjaa.

Maisemantutkimus on lähtökohtaisesti monitieteistä ja sen menetelmät juontuvat niin visuaalisen kulttuurin tutkimuksesta kuin historiasta ja arkeologiastakin. Usean alan tutkimusmenetelmien yhdistäminen tuottaa uudenlaista tietoa ympäristöstä.

Häyrysen mielestä maisemantutkimus täyttää aukon, joka Suomessa on laadullisen ympäristöntutkimuksen kohdalla.

- Rakennussuojelussa, maankäytön suunnittelussa ja laajemminkin luonnonsuojelussa käytetään arkkitehtien, luonnontieteilijöiden tai yhteiskuntatieteilijöiden tuottamaa tietoa. Silloin saatetaan kadottaa inhimillinen tekijä, eli se, miten ihmiset kokevat ympäristönsä.

- Ympäristöä koskevat toimenpiteet saattavat synnyttää reaktioita, joita suunnittelijat eivät kykene ymmärtämään perinteisen ympäristötiedon pohjalta. Siihen tarvitaan humanistia.

Onko veden alla maisemaa?

Vetten valtakunta on noussut ajankohtaiseksi, kun merenpohjassa olevaa rakennus- ja kulttuuriperintöä on alettu kartoittaa. Häyrysen mukaan vedenpinnan alla voi olla maisema kaikissa sanan merkityksissä.

Kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan esimerkiksi vuosisatojen saatossa pohjaan vajonneita laivoja. Puuta tuhoava laivamato ei viihdy murtovesialueella, joten Itämeren hylyt ovat usein hyvässä kunnossa. Kysymys siitä, mitä hylyille pitäisi tehdä, on nostanut esiin kysymyksiä vedenalaisesta maisemasta. Ovatko laivat arvokas osa merenpohjan maisemaa?

Prof. Maunu Häyrynen

- Vrouw Marian tapauksessa tiivistyy suomalaisten ja venäläisten suhtautumisero. Venäläisten mielestä hylky pitäisi nostaa maille ja konservoida Vaasa-laivan tapaan. Suomalaisten mielestä laiva pitäisi jättää pohjaan, koska se on sen viimeisin alkuperäinen paikka, Häyrynen kertoo.

Mutta näkisikö hylkyä sitten kukaan? Häyrysen mielestä maisema voi olla merkityksellinen ihmisille, vaikka heillä ei olisikaan siitä suoraa kokemusta.

Tekniikka helpottaa merenalaisen maiseman tavoittamista. Eihän kukaan vaadi napajäätiköiden tai vuorenhuippujenkaan maisemien siirtämistä helpommin tavoitettaviin, vaikka ne ovat yhtä harvojen suoraan koettavissa kuin merenpohjat.

Arkiympäristöäkin tulee tutkia

Häyrynen on taustaltaan taidehistorioitsija.

- Olin kiinnostunut kaupunkihistoriasta. Pian sain huomata, että kaupungissa on paljon asioita, jotka näkyvät ja joilla on oma historiansa, mutta joita kukaan ei tutki. Tällaisia olivat esimerkiksi insinöörirakenteet ja viheralueet. Taidehistoria on perinteisesti järjestäytynyt taiteenalojen mukaan, joten se tutkii kaupungissa vain sitä mikä on arkkitehtuuria.

Häyrynen päätyikin väittelemään puistoista. Hän on osallistunut myös käytännön työhön erilaisissa suojeluprojekteissa.

- Maisemantutkimus tutkii myös ihmisten arkiympäristöä. Raja akateemisen tutkimuksen ja käytännön soveltamisen välillä on liukuva, Häyrynen sanoo.

Anna-Elina Matilainen

Kuvat: Felix Faassen, A-E M

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 08.10.2009 14:35, päivitetty 08.10.2009 15:41