Salaisessa palvelussa

Professori Kimmo Rentola tietää, että suojelupoliisin arkistossa on häntä itseään koskevia merkintöjä.

Poliittisen historian professori Kimmo Rentola on kirjoittanut vastajulkaistuun suojelupoliisin 60-vuotisjuhlakirjaan, Ratakatu 12,  muun muassa suojelupoliisin alkuvaiheista sekä kylmän sodan kriiseistä ja vastustajista.

Tutkimus tuo esiin suojelupoliisin yhteistyön sekä itään että länteen kylmän sodan päättymiseen saakka.

- Ennakko-oletukseni aiempien tutkimuksien pohjalta oli, että suojelupoliisi on ollut ensisijaisesti kallellaan länteen ja KGB:tä vastaan. Kyllä siihen tuli tämän tutkimuksen myötä paljon vivahteita ja yksityiskohtia lisää. Kävi ilmi, että kuvio ei ole näin yksinkertainen. Historiantutkijan ammattitaitoon kuuluu, että ennakkoaavistuksiaan pystyy tarkistamaan.

Rentola kertoo päättäneensä heti alkuun, että tutkimus olisi tilaajan hyväksyttävissä mutta myös antaisi tieteellisessä mielessä jotakin uutta.

- Pyrin jättämään vähän tinkimisen varaa sitä ajatellen, että tilaaja olisi halunnut jotain karsittavaksi. Supon johto hyväksyi kuitenkin tutkimuksen miltei sellaisenaan.

"Antaa elävien olla"

Suojelupoliisin nykyinen päällikkö Ilkka Salmi on antanut medialle avokätisesti haastatteluja. Hänen aikanaan taloon on palkattu myös viestintäjohtaja.

Rentola kiistää, että tutkimuksessa ja arkistojen avautumisessa olisi kyse imagokampanjasta:

- Historiantutkija ei ole maineenrakentaja. Jos kirjoittaa totuudenmukaisen kuvauksen, on se lopulta tilaajalle parempi kuin kiillotettu historiikki, Rentola painottaa.

Rentola kertoo kuitenkin jättäneensä tutkimuksesta pois eräitä yksityishenkilöiden nimiä.

- Jätin mainitsematta elossa olevien henkilöitä tapauksissa, joissa henkilö on ollut esimerkiksi suojelupoliisin tiedonlähteenä. Vainajien nimiä olen laittanut tutkimukseen, mutta ajattelin, että antaa elävien, tavallisten ihmisten olla.

Rentola toimi nuorena Teiniliitossa ja esimerkiksi Soihdunkantaja-lehden päätoimittajana. Hän kertoo törmänneensä arkistossa myös merkintöihin itsestänsä.

Professori uskoo itseään koskevat merkinnät rutiininomaisiksi:

- Usein niistä käy ilmi vain järjestötoiminta, jossa on ollut mukana. Jos ei ole ollut ulkomaalaisten kanssa tekemisissä, merkinnät ovat usein vähäisiä ja ne on kerätty julkisista lähteistä. Useimmille tulee olemaan pettymys, jos näitä joskus pääsee katsomaan, Rentola hymyilee.

Arkistot voivat harhauttaa

Supon arkistossa on toiminnan dokumentoinnin seassa myös päätelmiä motiiveista. Ne perustuvat Rentolan mukaan toisinaan arvailuihin.

- On havaittu, mitä tapahtuu, mutta ei aina välttämättä käsitetty, miksi.

Esimerkkinä tällaisesta ovat mm. New Yorkissa YK:ssa työskennelleen Martti Ahtisaaren tiheät vierailut virolaisten pakolaisten  kauppaan Manhattanilla. Supon arkistoista selvisi, että KGB epäili oitis hänen pitävän yhteyttä virolaisemigrantteihin. Rentolan tutkimukseen haastattelema Ahtisaari kertoi käyneensä vain ostamassa herkullisia piiraita.

- Tällaisessa tapauksessa on hyvä, että henkilö on elossa kertoakseen oman versionsa tapahtumien kulusta. Pelkkien lähteiden valossa tapauksesta olisi saattanut jäädä varsin hämäräperäinen kuva, Rentola sanoo.

- Salaisuudet tuntuvat kiinnostavan ihmi-
siä, sanoo professori Kimmo Rentola,
joka luennoi syyskaudella mm. turvalli-
suuspoliisin tiedusteluhistoriasta.

Suurin palkinto vyyhden selvittämisestä

Rentola kertoo saavansa tutkijana eniten tyydytystä monimutkaisten syy-seuraussuhteiden selvittämisestä.

Tällainen oli esimerkiksi Suomesta Kanadaan vuonna 1961 loikanneen KGB-majuri Anatoli Golitsynin tapaus, joka osoitti supon ja CIA:n tiiviin yhteistyön. Suojelupoliisi sai mm. CIA:n kautta listan Suomessa toimivista KGB:n tiedustelu-upseereista ja ryhtyi seuraamaan näiden tapaamisia suomalaisten vaikuttajien kanssa.

- Tässä tapauksessa piti verrata CIA:n arkistomerkintöjä suomalaiseen aineistoon. Yksittäisestä arkistopaperista en enää oikein jaksa innostua, varsinkin kun niitä on nähnyt tuhansia. Eniten saa löytämisen iloa vaivalloisen palojen keräämisen jälkeen - kun näkee koko kuvion.

Teksti: Tuomas Koivula
Kuvat: Vesa-Matti Väärä, WSOY

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 09.09.2009 16:07, päivitetty 14.09.2009 09:09