Pelkkänä korvana

Bruce Johnson on professori ja jazzmuusikko, joka tutkii äänen ja musiikin eri ulottuvuuksia - ja on sitä mieltä, että musiikkia on ympärillämme liikaa.

Akateemisen uransa alkuaikoina Bruce Johnson työskenteli Australiassa Uuden Etelä-Walesin yliopiston englannin kielen professorina. Hänen erityisenä kiinnostuksen kohteenaan oli tekstin ja äänen välinen suhde. Työskennellessään ulkomailla vierailevana tutkijana tai professorina Johnson kuitenkin tutki ja opetti pääasiassa kulttuurihistoriaa ja musiikkia.

- Nähdyn ja kuullun todellisuuden välillä on usein mielenkiintoinen ristiriita. Joskus näkemämme ja kuulemamme tukevat toisiaan, mutta joskus viestit saattavat olla täysin erilaiset. Meistä tuntuu oudolta ja huvittavalta, jos esimerkiksi iso vanttera mies puhuu hyvin korkealla ja naisellisella äänellä.

- Kiinnostukseni äänen historiaan sekä äänen ja vallan suhteisiin on varmasti osittain lähtöisin siitä, että jazz-musiikin soittamisessa kuulo on hyvin keskeisessä roolissa. Jazz on pitkälti improvisoitua, eikä muusikolla ole valmiita nuotteja, joten hänellä täytyy olla tietynlaista "korvaa" pystyäkseen soittamaan kappaleita, Johnson kertoo.

Ääni on valtaa

Johnsonin mukaan ääni liittyy kiinteästi valtasuhteisiin. Ihmiset ovat muinaisista ajoista lähtien lukeneet loitsuja ja lausuneet sanoja, joihin on uskottu kätkeytyvän erityistä voimaa. Ääntä on aina käytetty oman reviirin rajaamiseen.

- Nykyajan esimerkki tästä voisi olla kaupungilla autollaan ajelevat nuoret miehet, jotka pitävät ikkunaa auki ja soittavat kovalla musiikkia, jossa on voimakkaat bassoäänet. He ikään kuin viestittävät, että kyseessä on heidän reviirinsä, josta kilpailijoiden on syytä pysyä poissa. Ääntä voidaan käyttää myös hyvin kyseenalaisiin tarkoituksiin, esimerkiksi kidutukseen, kuten Guantanamo Bayssa ja Irakissa on tehty.

- Luku- ja kirjoitustaidon yleistyminen oli mullistava muutos, sillä yhä useampi pystyi itse ottamaan asioista selvää. Lisäksi kirjoitustaito toi suurta valtaa, sillä ihminen saattoi kirjoittaa ajatuksensa paperille ja levittää niitä painetussa muodossa ympäri maailmaa. Yhteiskuntien hallitsevat luokat alkoivat pelätä ääntä, sillä se haastoi kirjoitetun virallisen todellisuuden. 1800- ja 1900-luvuilla tapahtunut äänen tallennuksen, toiston ja jakelun kehittyminen kuitenkin muutti asetelmia. Ääni syrjäytti tekstin valta-aseman ja radiosta tuli tärkeä propagandaväline, Johnson jatkaa.

Erityisesti populaarimusiikki nähdään usein keinona toteuttaa itseään, kapinoida auktoriteetteja vastaan tai jopa vapautua sorrosta. Vaikka yhteiskuntakriittistä musiikkia on tehty pitkään ja jotkut kritiikkiä esittävät yhtyeet ja artistit ovat nousseet jopa maailmanlaajuiseen suosioon, ei musiikilla yksinään muuteta maailmaa.

- Musiikki voi toimia tietoisuuden herättäjänä ja lähtölaukauksena muutokseen, kuten esimerkiksi Bob Geldofin organisoimat BandAid ja Live8 konsertit ovat tehneet. Folk-musiikkiliike on myös ollut tärkeä yhteiskunnallisen keskustelun herättäjä.

Sitä samaa huttua?

Klassinen musiikki pysyi pitkään hallitsevassa asemassa, sillä sitä voitiin levittää nuotteina eli kirjoitetussa muodossa. Populaarimusiikin nousu alkoi vasta 1920-luvulla äänitys-, tuotanto- ja jakelutekniikoiden kehityttyä. Ensimmäisenä uutta teknologiaa hyödynsi jazz, joka sai nopeasti suosiota. Viime vuosina eri musiikkityylien väliset rajat ovat muuttuneet entistä häilyvämmiksi, mutta samalla yhä useampi haluaa määritellä, millaista tietyn musiikkityylin kuuluu olla.

- Musiikkiliikkeiden hyllyissä on enemmän erilaisia kategorioita kuin koskaan ennen. Ihmiset, jotka pelkäävät muutoksia, haluavat pitää kiinni tiukoista musiikkigenreistä. Tässäkin on kyse vallankäytöstä. Musiikilla voidaan kuitenkin tehdä lähes mitä tahansa ja itse pidän siitä, että erilaisia tyylejä voidaan yhdistellä loputtomasti, Johnson sanoo.

Bruce Johnson on kuitenkin huolissaan loputtomasta äänten ja musiikin tulvasta.

- Jatkuvasti taustalla soiva musiikki turruttaa meidät vähitellen. Emme enää huomaa musiikin kauneutta ja sävyjä. Kun musiikista tulee vain harmitonta taustaääntä, emme enää kiinnitä huomiota siihen, mitä kuulemme ja meiltä voi mennä ohi tärkeitäkin havaintoja. Esimerkiksi poliitikot saattavat alkaa käyttää ihmisten tarkkaamattomuutta hyväkseen ja saada läpi hyvin kyseenalaisia rivien välissä lausuttuja tavoitteita.

Jatkuva altistuminen äänille aiheuttaa myös kuulon heikkenemistä.

- Meillä saattaa muutaman kymmenen vuoden päästä olla kokonainen sukupolvi vanhuksia, jotka ovat kuuroutuneet jo suhteellisen nuorina. Onneksi Suomessa kuitenkin osataan vielä arvostaa hiljaisuutta. Vaikka täälläkin äänenvoimakkuudet ovat jatkuvasti nousussa, tilanne on edelleen parempi kuin esimerkiksi entisessä kotikaupungissani Sydneyssä, Johnson kertoo.

Marjaana Mäenpää

Julkaistu 16.5.2008

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 14.05.2008 12:11, päivitetty 21.02.2010 12:11