Audiovisuaaliset kokemukset muokkaavat elämäämme

Kuuletko suudellessasi viulujen soivan? Elokuvat vaikuttavat käsitykseemme romantiikasta kuvan ja musiikin keinoin.

Monissa musiikin käyttötavoissa on nykyään mukana myös jonkinlainen kuva: konserteissa, musiikkivideoissa, elokuvissa, digitaalisten soitinten valikoissa. Tarvitseeko musiikki myös kuvan?

– Vastaisin yksinkertaisesti, että ei tarvitse. Mutta vastakysymyksenä voisi esittää, onko musiikkia koskaan ollut olemassa ilman visuaalisuutta, kun esiintyminen on osa musiikkia, kysyy audiovisuaalisen ilmaisun suuntauksia tutkinut musiikkitieteen professori John Richardson.

Musiikki on syntynyt yhteydessä erilaisiin visuaalisiin konteksteihin. Esimerkkejä näistä ovat kirkkomusiikki, tanssimusiikki tai live-esiintymiset. Musiikki on vasta vähän aikaa ollut irrotettavissa esitystilanteestaan.

– Siksi onkin luontevaa tutkia musiikkia kuvan ja visuaalisten tilanteiden yhteydessä, Richardson toteaa.

Kuva ja musiikki muokkaavat todellisuutta

Kuva luo musiikille lisää merkityksiä ja keinoja ilmaista tarinansa. Toisaalta musiikkikin luo kuvalle merkityksiä, esimerkiksi fyysisyyttä ja kolmiulotteisuutta.

- Musiikin ja kuvan yhteys on yleisin, mutta ääni
kytkeytyy muihinkin aisteihin. Se voi yhdistyä
esimerkiksi kosketukseen, ja saada näin uusia
merkityksiä. Myös hiljaisuus on tärkeä osa musiik-
kia, John Richardson kuvailee.

– Elokuvissa ja teattereissa musiikilla on tämä tarkoitus: voimakkailla bassoilla välitetään ääntä fyysisinä tuntemuksina, jotka saavat kuvan vaikuttamaan kolmiulotteiselta, Richardson kertoo.

Joskus musiikki ja kuva kietoutuvat niin tiiviisti yhteen, että ne muokkaavat odotuksiamme elämästä.  Usein kuulee esimerkiksi sanottavan, että todellisia romanttisia hetkiä on vain elokuvissa, sillä valkokankaan ulkopuolella eivät viulut ala soida juuri suudelman hetkellä.

– Kun kuulemme esimerkiksi teräviä jousikohtauksia, ajattelemme heti "Psyko! Vaara!" Romanttinen jousimusiikki taas on elokuvan ensi hetkistä lähtien ollut osa perinteistä taustamusiikin käyttöä. Nykyiset odotuksemme ja käsitykseksemme romantiikasta ovat syntyneet tuon audiovisuaalisen kokemuksen myötä.

Tutkija särkee elokuvan taian

Tosielämä voi harkitusti muodostettuihin kuviin verrattuna tuntua kalpealta.

– Voimme oikeastaan syyttää kuvia siitä, että ne muokkaavat todellisuuttamme. Audiovisuaalisuuden tutkijan tehtävänä on paljastaa näitä konventionaalisia merkityksiä.

Usein opiskelijat ovat Richardsonin elokuva- ja audiovisuaalisen tutkimuksen kurssin käytyään todenneetkin, etteivät katso enää koskaan elokuvia samalla tavalla. Elokuvien taika särkyy analyysin myötä.

– Jotkut pettyvät siitä, että mystiikka häviää, eivätkä he saa enää kokea elokuvia samoin kuin ennen. Toisille on suuri helpotus oppia tunnistamaan, miten tunteisiin vedotaan ja miten niitä ikään kuin manipuloidaan. Oopperassakin orkesteri on piilotettuna, ja musiikin on tarkoitus vaikuttaa katsojaan huomaamatta, Richardson sanoo.

Musiikki luo mielikuvien maailman

Kautta aikojen musiikkia on myös pidetty aistillisena, ruumiillisena toimintona. Siksi esiintymistyyli luo musiikille merkityksiä: esimerkiksi klassisissa konserteissa vakiintuneet esiintymisrituaalit ovat kiinteä osa musiikkia.

– Jazz-muusikot taas ikään kuin eivät esiinny vaan ovat kääntyvinään sisäänpäin, soittaakseen vain musiikin ilosta, Richardson havainnollistaa.

Äänitallenne on kuva olotilasta silloinkin, kun visuaalisuutta ei ole. Musiikki nauhoitetaan aina jossain tilassa, ellei se ole täysin elektronista ja synteettistä. Esimerkiksi kaiku kertoo muusikoiden ympäristöstä. Jos ääni ei kaiu lainkaan, musiikki tuntuu intiimiltä ja läheiseltä. Kaikuva ääni taas viittaa avaraan tilaan.

– Auditiivinen stereokuva on virtuaalinen esiintymistila, joka lisätään miksausvaiheessa. Äänet sijoitellaan tulemaan kahdesta kaiuttimesta, ja näin luodaan visuaalisuuden tuntua. Stereokuva antaa konkreettisen auditiivisen kuvan siitä, missä soittajat sijaitsevat. Laulaja sijoitetaan esimerkiksi yleensä keskelle ja kitaristi vasemmalle. Näin luodaan kokemuksia musiikin läheisyydestä.

– Enää ei ole yhtä jyrkkää rajaa sävelletyn musiikin ja ympäristöäänien välillä kuin aiemmin. David Lynchin elokuvat ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka sävellys, ympäristöäänet ja kuva yhdessä luovat tarinan kokonaisuuden, Richardson toteaa.

Karoliina Kerppo

Ylempi kuva: Valentin Vaala

Alempi kuva: Karoliina Kerppo

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 08.12.2011 15:09, päivitetty 09.12.2011 15:36