Löytöretki Pohjolan hoveihin

- Patjan alle joutuneesta herneestä närkästyvä neito olisi tuskin keskiajan prinsessana pärjännyt, kulttuurihistorioitsija Anu Lahtinen muistuttaa.

Lahtiselta on juuri ilmestynyt kirja Pohjolan prinsessat – Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin. Yksi syy kirjoittamiseen oli halu kertoa, ettei prinsessojen elämä ollut sellaista kuin saduissa ja Disneyn elokuvissa.

- Prinsessoihin kohdistui paljon vaatimuksia ja heidän elämänsä oli raskasta, vaarallistakin.

Toisaalta Lahtinen tahtoi nostaa esiin heidän mahdollisuutensa toimia.

- Prinsessat eivät yksin muokanneet Pohjoismaiden historiaa, mutta heillä oli enemmän vaikutusvaltaa kuin tutkimuksessa yleensä oletetaan. Heillä oli valtaa perheensä kautta.

Lahtinen uskoo, että keskiajan ihmisten kohtaamista vaikeuksista lukeminen asettaa nykyihmisen murheet oikeaan mittakaavaan.

- Harva meistä on vaarassa joutua naitetuksi vähämieliselle serkulle tai joutuu pelkäämään henkensä puolesta.

Väitöskirjan oheistuote

Pohjolan prinsessat on kokoelma naisten pienelämäkertoja. Idea kirjasta syntyi, kun Lahtinen teki väitöskirjaansa 1400- ja 1500-lukujen aatelisnaisista. Prinsessat vilahtelivat lähteissä, joita hän luki.

- He olivat poikkeuksellisia verrattuna tutkimiini naisiin, joten en voinut käyttää aineistoa kertomaan tavallisista naisista. Kirjoitin kuitenkin värikkäät yksityiskohdat muistiin jatkokäyttöä varten.

Lahtinen oli mukana toimittamassa tänä vuonna ilmestynyttä metodiopasta Keskiajan avain. Hän pitää keskiajan tutkijan tärkeimpinä ominaisuuksina mielikuvitusta ja kykyä yhdistellä toisiinsa pieniä tiedonsirpaleita. Myös tieto prinsessoista oli hyvin hajanaista.

- Historioitsijan työ on minusta lähellä löytöretkien tekemistä tai arvoitusten ratkomista.

Prinsessanäkökulma suurmieshistoriaan

Anu Lahtinen pohtii myös
Conan O'Brienin ironiaa.

Pohjolan prinsessat on suurelle yleisölle tarkoitettu tietokirja. Lahtinen nautti sen kirjoittamisesta, sillä se tarjosi mahdollisuuden laajempaan perspektiiviin.

- Väitöskirjaa tehdessäni tuijotin itseni sokeaksi pientä joukkoa henkilöitä.

Toisaalta laajuus oli haaste. Uuden kirjan esittelemät prinsessat elivät 600-1600-luvuilla. Suuret kokonaisuudet piti esittää yhtä aikaa lyhyesti, ymmärrettävästi ja mielenkiintoisesti. Eikä lukijaa voi yleisteoksessa loputtomiin muistuttaa tietojen tulkinnallisuudesta.

Koska perimyskiistoissa ryvettyneiden valtakuntien hallitsijat olivat usein toisilleen sukua naisten kautta, tarjosivat prinsessat myös uuden näkökulman kuningashuoneisiin.

- Minulla on aina ollut vaikeuksia painaa mieleeni Ruotsin kuninkaita. Valta vaihtui keskiajalla tiheään. Kun aloin miettiä, kenen poikia ja miehiä kuninkaat olivat, muistaminen helpottui. Kirjani voisi siis toimia vaihtoehtoisena johdatuksena Ruotsin hovin historiaan, Lahtinen nauraa.

Keskiajan naisista Conan O’Brieniin

Kun Lahtinen aloitteli historioitsijan uraansa, häntä vaivasi kysymys, oliko kirjoissa kerrottu historia hänen historiaansa. Siksi hän päätyi naishistorian pariin. Kiinnostus keskiaikaan juontuu puolestaan rakkaudesta fantasiakirjallisuuteen.

Prinsessoiden elämänvaiheet kaksoisolentoineen ja salaliittoineen kiehtovat Lahtista, mutta itse hän samastuu Kaarle IX:n tyttäreen Katariinaan.

- Hän opiskeli ja vaikutti varsin täyspäiseltä. Oli myös mukava lukea hänen isänsä huolehtivia merkintöjä tyttärensä voinnista, Lahtinen kuvailee.

Lahtisen kiinnostuksenkohteet eivät lopu uuden ajan alkuun. Keskiajan naisten ohessa hän pohtii Conan O’Brienin talk show’n huumoria. Materiaalia kertyy lähes joka ilta.

- Minua kiinnostaa esimerkiksi, kuinka O’Brienin ironinen tapa esiintyä amerikanirlantilaisena vertautuu suomalaisten tapaan puhua itsestään.

Anu Lahtinen: Pohjolan prinsessat. Viikinkineidoista renessanssiruhtinaisiin. Atena Kustannus Oy 2009.

Anna-Elina Matilainen

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 13.08.2009 14:39, päivitetty 18.08.2009 13:00