Aidosti uusia elintarvikkeita

Uusia elintarvikkeita virtaa jatkuvasti markkinoille meidän sen enempää ihmettelemättä mistä ne oikein tulevat. Kauppaan ilmestyy oudon näköinen hedelmä. Miksi sitä ei ennen ole ollut saatavilla? Vastaus piilee EU:n uuselintarvikelainsäädännössä.

Suurin osa kauppaan tulevista uusista tuotteista ei ole varsinaisesti uusia, vaan vanhojen tuotteiden uusia sovelluksia. Uuselintarvike (novel food) sen sijaan tarkoittaa elintarviketta, jota ei ole käytetty merkittävissä määrin ihmisravintona Euroopan Unionin alueella ennen toukokuuta 1997. Tällaisia elintarvikkeita ei saa tuoda markkinoille ennen kuin niiden turvallisuus on arvioitu ja lupa myönnetty.

Eli jos hedelmää ei EU:n alueella ole ollut käytössä ennen vuotta 1997, täytyy jonkun hankkia todistusaineistoa sen turvallisuudesta. Uuselintarvikkeet eivät käsitä vain eksoottisia hedelmiä. Myös uusilla teknologioilla kehitetyt tuotteet (esim. nanoteknologia) kuuluvat tämän lainsäädännön piiriin. Alun perin geenitekniikalla tuotetut elintarvikkeet olivat myös uuselintarvikkeita, mutta sittemmin ne saivat oman asetuksensa.

Ongelmaksi hedelmien tapauksessa nousee se, että ne tulevat yleensä pienistä kehitysmaista.  Köyhillä mailla ei ole varaa suorittaa kalliita toksikologisia ja muita testejä, joita elintarvikkeen markkinoille saattamiseksi vaaditaan. Tämä avaa mahdollisuuksia isoille yrityksille, joilla on varaa tehdä testit.

Toisaalta kun tuote saa luvan, voi kuka tahansa alkaa tuoda sitä EU:n markkinoille, joten myös se nostaa kynnystä lähteä hakemaan lupaa. Uuselintarvikeasetus on tehty kuluttajien suojelemiseksi, mutta kovimmat kritisoijat puhuvat jo kauppasaarrosta.

Asetuksessa on tiettyjä epäkohtia ja yksi ongelma syntyy siitä, että EU:n rajat muuttuvat. Kun jokin uusi valtio, jossa tiettyjä tuotteita on käytetty ennen vuotta 1997, liittyy Euroopan Unioniin, saavat nämä tuotteet yhtäkkiä käyttöhistorian EU maassa. Näin ollen tuotteita, joiden turvallisuuden arviointi voisi olla aiheellista, pääsee livahtamaan markkinoille takaovesta.

Eri mailla on erilainen lähestymistapa aiheeseen

EU:n lisäksi Kanadalla, Kiinalla ja Australialla on varsinainen uuselintarvikeasetus. Asetukset ovat varsin erilaisia, mutta yhteistä niille on, että tuotteilta vaaditaan turvallisuuden arviointi ennen markkinoille asettamista. Joillain mailla ei ole tällaista säätelyä lainkaan.  Erilaisista vaatimustasoista kertoo se, että eräällä uuselintarvikkeella kesti päästä markkinoille Etelä-Afrikassa yksi päivä ja EU:ssa 31 kuukautta. Uuselintarvikehakemuksia tekevän konsulttiyhtiön mukaan EU:ssa tarvittavan hakemuksen kustannukset nousevat jopa kolmeen miljoonaan euroon.

EU:n uuselintarvikeasetusta muokataan parhaillaan

Tärkein uudistus on, että EU:n ulkopuolisissa maissa perinteisesti käytetyt elintarvikkeet tulevat pääsemään helpotettua tietä markkinoille.

Niiltä ei vaadita enää monimutkaisia laboratoriotestejä turvallisuudesta, vaan näyttö turvallisesta käyttöhistoriasta. Uusi asetus lisää varmasti eksoottisten elintarvikkeiden tuontia ja tuo kauppojen hyllyille uusia tuttavuuksia.

Teksti: Pauliina Heinonen ja Ilkka Ojansivu
Kuvat: Greenerjwe,  gnasheruk

Kirjoittajat ovat terveyden biotieteiden elintarvikekehityksen maisteriopiskelijoita. Lue lisää

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 02.06.2010 14:49, päivitetty 03.06.2010 16:21