Plagioinnista jää aina kiinni

Suomalaiset yliopistot ovat ottamassa käyttöön opinnäytetöiden ja tutkimusartikkelien plagioinnin tunnistavia tietokoneohjelmia. Saadaanko kasvava akateeminen vilppi niiden avulla kuriin?

Helena Hurmeen artikkeli "Plagiaattoreiden sisäänmarssi?" Acatiimi-lehdessä
kiinnostaa Totti Tuhkasta ja Veikko Launista.

Turun yliopistossa pilotoidaan parhaillaan kansainvälisesti jo laajassa käytössä olevaa Turnitin-nimistä plagiaatintunnistusohjelmaa. Pilotointivaiheessa yliopistossa kerätään hanketta koordinoivan kehityspäällikkö Totti Tuhkasen mukaan kokemuksia siitä, miten ohjelma sopii eri tieteenaloille ja erilaisiin käyttötapauksiin.

Turun yliopistossa ohjelma otetaan käyttöön lokakuussa. Vuoden lopussa ollaan Suomen yliopistoissa Tuhkasen mukaan jo tilanteessa, jossa 97 prosentilla opettajista ja opiskelijoista on tunnistinväline käytettävissään.

Ohjelman käyttötapauksia on periaatteessa kolmenlaisia, nimittäin opintojakson osasuorituksen, opinnäytetyön tai tieteellisen julkaisuartikkelin arviointiin liittyviä.
- Ainakin aluksi painopiste yliopistossamme on selkeästi ensin mainituissa tapauksissa, joissa järjestelmän odotetaan helpottavan työn ohjaajan työtä, arvelee Tuhkanen.

Pelotevaikutusta tutkimusvilpin harjoittamiseen

Suomen Tutkimuseettisessä neuvottelukunnassa (TENK) uskotaan plagioinnin tunnistusjärjestelmien laajan käyttöönoton luovan myös varsinaiseen tutkimustoimintaan ainakin ennalta ehkäisevää pelotevaikutusta.

- Järjestelmät varmasti myös nopeuttavat vilppitapausten ilmituloa ja selvittämistä, arvioi TENKin varapuheenjohtaja, lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis Turun yliopistosta. Hän kertoo, että mm. lääketieteellisessä tiedekunnassa on jo selvitetty vilppiepäilyjä tietoteknisin apuvälinein.

Launiksen mukaan plagiointi on – verrattuna tavallaan raskaampiin tieteen vilppeihin kuten koetulosten vääristelyyn tai sepittämiseen – sikäli "tyhmä" rike, että plagioinnista jää aina pysyvä jälki historiaan.
- On vain ajan kysymys, milloin joku nokkela tutkija huomaa, että tämähän on julkaistu jo aiemmin. Kerran julkaistua ei saa enää näkymättömäksi. Tätä prosessia tunnistusohjelmat voivat nopeuttaa, arvelee Launis.

Tiede on menettänyt neitsyytensä

Plagiointi – samoin kuin muutkin tieteellisen vilpin tapaukset ovat lisääntyneet viime vuosina hälyttävästi. Vuosituhannen vaihteen tienoilla TENKin tietoon tuli vuosittain 1 – 2 todettua tapausta. Nyt puhutaan jo noin 3 – 5 tapauksesta. Mutta TENKille raportoidut tapaukset saattavat olla vain pieni osa kaikista tapauksista. Osaa vilppitapauksista ei kyetä luotettavasti toteamaan ja osa vilpintekijöistä ei paljastu.

Plagioinnin yleistymisen taustalla on Launiksen mielestä ennen kaikkea se, että tiede on menettänyt "neitsyytensä". Tiedettä ei enää tehdä vain tietämyksen lisäämiseksi. Yhä tärkeämpi motiivi on oman uran edistäminen. Maailmalla on paljastunut tapauksia, joissa tutkijan lähes koko tieteellinen ura ensimmäisestä artikkelista lähtien on perustunut plagioinnille.

Kiihtyvä kansainvälinen kilpailu saa jopa jotkut hallitukset suorastaan kannustamaan maansa tutkijoita tuottamaan mahdollisimman paljon tutkimusartikkeleita esiintyäkseen maailmalla merkittävänä tiedemaana. Näin toimii esimerkiksi Kiinan hallitus.

- Ilmiön yleisyydestä maailmalla kertovat mm. isojen tiedelehtien pääkirjoitukset, joissa ollaan huolissaan siitä, että pahimmillaan jopa joka neljännessä julkaistavaksi tarjotuista käsikirjoituksista esiintyy plagiointia, Launis kertoo.

Tiede politiikan uraohjusten välineenä

Oman lukunsa plagioinnin maailmassa muodostavat julkisuuden henkilöt, jotka ovat jääneet kiinni vilpistä opinnäytetöissään.

Tuore kansainvälinen kiinni jäänyt oli Saksan puolustusministeri Karl-Theodor zu Guttenberg , joka vilpin paljastuttua joutui lopulta luopumaan sekä tohtorin arvostaan että puolustusministerin virastaan. Oma hieman vaatimattomampi tapauksemme oli kansanedustaja Jari Vilen graduskandaaleineen 2000-luvun alusta.

Tapaukset kertovat Launiksen mukaan itse asiassa tieteen väärällä tavalla lisääntyneestä arvostuksesta yhteiskunnassa. Akateemisia meriittejä käytetään välineellisesti oman uran edistämiseen.
- Hyvä puoli tässä on se, että plagiointi nousee näin esiin ja saa negatiivista julkisuutta, Launis kuittaa.

Tiedeyhteisöltä vaaditaan tässä valppautta. Huolestuttavaa on se, että netissä on palvelimia, joista voi lähes avoimesti suorastaan ostaa akateemisia titteleitä. Samoin on rahanhankkimismielessä perustettu "tieteellisiä" e-julkaisuja, joiden refereetoimikunnat ja -käytännöt ovat puhtaasti tekaistuja.

Launis näkee tämän heijastavan muuttunutta kulttuuria. Opiskelu ja tutkimuskin nähdään ensisijaisesti välineenä uran edistämiseksi. Henkilöä, joka onnistuu "ostamaan" gradun tai väitöskirjan saatetaan pitää vain nokkelana. Tietotekniikka on myös muuttanut suhtautumista julkaistuun tietoon. Ennen painettua tekstiä, etenkin kirjaa arvostettiin, mutta nyt verkossa ei ole mitään pysyvää.
- Jopa painettuna ilmestynyttä iltalehteä "päivitetään", Launis vertaa.

Internet-sukupolvella etiikka hakusessa

Tämä muuttunut kulttuuri asettaa Totti Tuhkasen mukaan opiskelijat uudenlaisten kysymysten eteen. Kuopiossa kartoitettiin joku vuosi sitten opiskelijoiden näkemyksiä opiskelun etiikasta. Sikäläisen ammattikorkeakoulun opiskelijoista reilusti yli puolet ja yliopiston opiskelijoistakin kolmannes piti Internetistä kopioidun tekstin käyttämistä omissa nimissään hyväksyttävänä.

Korkeakouluihin tullut Internet-sukupolvi on tottunut salamannopeaan tiedon hankintaan netistä. Lähdeviittauksia ja tekstin lähdearvoa ei osata aina edes miettiä. Internetin tietomassat eivät hahmotu täsmäviittauksia vaativaksi erityistiedoksi ja toisaalta yleistiedoksi yhtä selkeästi kuin perinteisestä kirjastosta tietoa hakiessa.
- Oman, omaksutun ja otetun tiedon rajat näyttävät hämärtyvän, kun tiedon evoluutio kiihtyy, Tuhkanen kuvaa.

Tilanne kuvastaa tietoyhteiskuntakehityksen hallitsemattomia piirteitä. Tuhkanen näkeekin tärkeimmäksi, että jo opiskelun varhaisessa vaiheessa tehdään selväksi, miksi eettinen toimintatapa on tiedon luotettavuuden ja tarkastettavuuden looginen perusehto.
- Plagiaatin tunnistusjärjestelmän käyttöönottokin tukee tätä tavoitetta, Tuhkanen sanoo. Yksi Turun yliopistossa pilotoitavan ohjelman valintakriteeri on ollut, että se ei ole vain "tarkistusväline" vaan soveltuu myös vuorovaikutteiseen opetustilanteeseen.

Launis lisää tähän, että huonot tavat opitaan jo koulussa. Jos plagioinnista halutaan saada todella niskalenkki, pitää tehdä yhteistyötä lukioiden kanssa. Jo 11-vuotias osaa käyttää nettiä kuin aikuinen. Launis kertoo poikansa koulusta, jossa lukion ensimmäisellä luokalla jaettiin kaikille ilmaiset sylimikrot.
- Ei mitään koulutusta, mitä sillä tehdään ja mitä ei saa tehdä. Sellainen on tyhjää teknohypetystä, hän huomauttaa.

Eettiseen koulutukseen panostettava

Eettistä koulutusta on lisättävä Tuhkasen ja Launiksen mukaan myös yliopistossa kaikilla tasoilla. Turun yliopistossa asia on tiedostettu ja eri tiedekunnissa on erityisesti tohtorikoulutettavien ohjelmiin otettu eettistä koulutusta. Mutta sitä tarvitaan myös perusopiskelun tasolla. Vilpin torjuminen on nähtävä myös tärkeänä osana yliopiston laatujärjestelmää.

Jottei opiskelijoiden asenteista tulisi vinoa kuvaa, Tuhkanen muistuttaa, että pääsääntöisesti opiskelijat pitävät plagioinnin tunnistusta hyvänä asiana. Reilua peliä arvostetaan ja vapaamatkustajiin suhtaudutaan hyvin nihkeästi. Opiskelijat ovat valmiita myös itse käyttämään tunnistusohjelmia tekstiensä tarkistamisessa.

Opiskelijoiden pelot liittyvät lähinnä siihen, miten opettajat osaavat käyttää järjestelmää. Siinäkin tarvitaan koulutusta. Järjestelmähän kertoo vain prosenttiluvun siitä, kuinka paljon tekstistä löytyy vastaavuuksia aiemmin julkaistuihin teksteihin.
- Tunnistusohjelma tarjoaa vain lähtökohdan, jonka pohjalta voidaan ryhtyä arvioimaan, miten sitaatiot on tehty ja miten omaperäisenä tekstiä voidaan pitää, Tuhkanen sanoo.

Plagiointi nakertaa yliopiston mainetta

Tuhkanen ja Launis muistuttavat myös, että sitaatiokäytänteet vaihtelevat tieteenaloittain. Siinä missä humanistisilla aloilla hyvä tutkija kirjoittaa aina yksilöllistä ja omaperäistä tekstiä, joissakin luonnontieteen teksteissä asioiden eksakti ilmaiseminen edellyttää usein lauserakenteita myöten vakiintuneita muotoiluja.

Plagioinnin poisjuuriminen on tärkeä asia myös yliopistojen maineen kannalta. Luotettavan oppi- ja tutkimuslaitoksen maine on helppo menettää, mutta erittäin vaikea palauttaa. Työsarkaa kasvavan vilpin torjumisessa riittää niin yliopiston oppiaineille ja hallinnolle, Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle kuin korkeakouluviranomaisillekin.
- Toiminnan tehostamisessa ja yhteisten menettelytapojen edistämisessä voisi myös opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa vahvemman roolin nostamalla asian vaikkapa tulosneuvottelupöytiin yliopistojen kanssa, Totti Tuhkanen ehdottaa.

Mikä? TENK Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK perustettiin vuonna 1991 käsittelemään tieteelliseen tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja edistämään tutkimusetiikkaa. Yliopistot ovat sitoutuneet sen ohjeistuksien noudattamiseen. TURNITIN Plagiaatintunnistusjärjestelmä Turnitin toimii Google-hakukoneen tavoin ja osittain siihen turvautuen. Se ei kuitenkaan etsi yksittäisiä sanoja, vaan peilaa kokonaisia tekstikappaleita ja rakenteita sähköisiin vertailuaineistoihin Internetissä, sähköisissä tieteellisissä julkaisuissa sekä järjestelmään kerätyssä vertaisaineistossa. Järjestelmä tunnistaa myös synonyymejä ja lausejärjestyksen muutoksia ja toimii kielestä kieleen.

Teksti: Timo Niitemaa
Kuvat: TN, Isaac Mao, Bundeswehr-Foto  

Julkaistu 22.03.2012 11:42, päivitetty 22.03.2012 15:47