Kohti kolmen kerroksen yliopistolaitosta

Nykyinen korkeakoulu- ja tiedepolitiikka on johtamassa siihen, että tulevaisuuden Suomessa on kolmenlaisia yliopistoja. Näin kuuluu professori Pentti Yli-Jokipiin jäähyväisennuste.

Yli-Jokipiin ennusteen mukaan maassa tulee olemaan ensinnäkin kolmesta neljään kansainvälisen tason tiedeyliopistoa. Näiden pääyliopistojen ohella on oman alueensa kehityksen moottoreina toimivia maakuntayliopistoja. Lisäksi on vielä ns. syöttöyliopistoja – yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa muodostettuja oppilaitoksia, jotka "syöttävät" parhaita alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita korkeamman kategorian yliopistoihin.

- Tätä ei kai saisi ääneen sanoa, mutta sanonpa kuitenkin, tokaisee akateemiseen jäähyväisluentoonsa perjantaina 27.2. valmistautuva Turun yliopiston kulttuurimaantieteen professori Pentti Yli-Jokipii.

Yli-Jokipiillä on pitkä henkilökohtainen perspektiivi suomalaiseen yliopistolaitokseen ja sen suhteeseen valtakunnalliseen ja alueelliseen kehityspolitiikkaan, joka on ollut yksi kulttuurimaantieteen professorin keskeisiä tutkimuskohteita.

Yli-Jokipii on viimeinen näihin päiviin virassa ollut jo yksityisen yliopiston aikana vuonna 1974 nimitetty Turun yliopiston professori. Professoriura alkoi oikeastaan jo vuodesta 1968, jolloin hän 27-vuotiaana ryhtyi hoitamaan maantieteen apulaisprofessuuria Helsingin yliopistossa. Näin laskien professoritaivalta kertyy yli 40 vuotta – kaiketi jonkinlainen ennätys alallaan!

Suomi ja yliopistot muutoksessa

Kuluneena neljänä vuosikymmenenä on tapahtunut suuria rakenteellisia muutoksia niin yliopistolaitoksen kuin aluehallinnonkin piirissä. Aina 1960-luvulle asti maassa oli oikeastaan vain kolme yliopistoa – yksi Helsingissä ja kaksi Turussa. Maakunnallisten yliopistojen käynnistyminen ja niiden opiskelijamäärien ja toiminnan huikea laajentuminen ajoittuivat 1960- ja 70 –luvuille.

- Alueellisten yliopistojen perustaminen on antanut valtavan kehityssysäyksen maakuntien taloudelle ja kulttuurille ja niiden merkitys on jatkossakin ratkaisevan tärkeä, sanoo Yli-Jokipii. Yliopistolaitoksen nykykehityksen siunauksellisuudesta professori ei ole lainkaan vakuuttunut.

Myös valtakunnan aluehallintoa on uudistettu kuluneina vuosikymmeninä. Pitkään valmisteltu lääninjakouudistus toteutettiin 1990-luvulla. Uudistuksessa läänien lukumäärä väheni kahdestatoista viiteen lääniin ja Ahvenanmaan maakuntaan.
– Tuo uudistus on osoittautunut sudeksi, Yli-Jokipii sanoo. Hänen mukaansa uudistuksessa lähdettiin virheellisesti liikkeelle sattumanvaraisista aluejaoista, eikä luonnollisista keskuksista ja niiden vaikutusalueista.

Nyt hallitus on valmistellut eduskunnalle esitystä aluehallinnon uudistamisesta. Sen lähtökohtana on koota valtion aluehallinto kahteen viranomaiseen: elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin sekä aluehallintovirastoihin. Samalla maakuntien liittojen asemaa aluehallintoviranomaisena vahvistetaan.
- Näyttäisi siltä, että tässä hankkeessa on otettu paremmin huomioon luonnollisten alueellisten keskusten ja koko maan tasapainoisen kehittämisen tarpeet, arvioi Yli-Jokipii.

Nuorten tutkijoiden ja perustutkimuksen puolesta

Yli-Jokipii on vuosien mittaan osallistunut aktiivisesti niin oman yliopistonsa hallintoon kuin laajemminkin tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan, mm. Suomen Akatemian tieteellisissä toimikunnissa. Kokemuksensa pohjalta Yli-Jokipii esittää huolensa erityisesti nuorten tutkijoiden sekä tieteellisen perustutkimuksen asemasta. Näihin asioihin hän puuttui myös jäähyväisluennossaan.

Akatemian rahoitusta on viime vuosina kehitetty entistä enemmän tieteellisten ohjelmien ja isojen hankkeiden tukemisen suuntaan. – Nuoren tutkijan on entistä vaikeampi saada rahoitusta omalla tieteellisellä talentillaan, Yli-Jokipii sanoo. Hänen mukaansa taustalla on tiedehallinnon pyrkimys ohjata tutkimusrahoitusta vain yhteiskunnallisesti tärkeinä ja hyödyllisinä pitämiinsä kohteisiin. Kehitys uhkaa tutkimuksen vapautta, joka on kuitenkin edelleen kaiken kehityksen edellytys.

Yksipuolinen hyöty- ja hankeajattelu on vaikeuttanut ja vaikeuttaa edelleen myös perustutkimuksen asemaa. Yli-Jokipii viittaa kuluneiden vuosikymmenten globalisoitumiskehitykseen, tiedon ja teknologian symbioosiin, joka on johtanut myös yliopistoissa yhä suurempaan tuloksellisuusajatteluun, tehokkuusvaatimuksiin ja kilpailuun.

- Kansallisista tarpeista ja tavoitteista lähtevää tutkimusta arvostetaan nykyisin perin heikosti. Arvioinnit ja resurssien allokointi tapahtuvat luonnontieteiden, lähinnä laboratoriotieteiden, arviointikriteerein. On vaikea saada tieteen rahoittajia ja päättäjiä ymmärtämään kysymystä, kuka esimerkiksi Suomen maantiedettä tutkisi, ellemme me itse, Yli-Jokipii sanoo.

- Meidän tulisi myös muistaa, kuinka kauan kesti, ennen kuin suomen kielestä tuli tieteen kieli. Sitä meidän tulisi edelleen vaalia, erityisesti täällä Turun yliopistossa. Jokaisen sukupolven on nähtävä tieteessä omat probleemansa ja löydettävä niille ratkaisunsa. Tulee nähdä oman tieteenalan monipuolisuus, käyttää kuhunkin ongelmanratkaisuun siihen sopivaa lähestymistapaa ja ennen muuta ymmärtää toinen toista ja arvostaa toisten työtä, kuuluu Pentti Yli-Jokipiin tieteellinen "testamentti".

Timo Niitemaa

Keskikuva: Jäähyväisluennoitsija kuunteli professori Risto Kalliolan avaustervehdystä eturivissä Hilkka-vaimonsa kanssa.

Alakuva: Tervehdyksensä professorille ja Tauno Nurmela -salin täyttäneelle yleisölle esitti myös Markus Yli-Jokipiin johtama TYYn kuorolaisten ryhmä.

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 04.03.2009 14:18, päivitetty 05.03.2009 16:41