Erakkokuoriainen viestii kaupungin vehreydestä

Turun kaupunkialueelta löytyneet uhanalaiset erakkokuoriaiset nostattivat kohun kaupungin estyvästä kaavoituksesta. Tutkija Matti Landvikin mielestä harvinaisen lajin läsnäolo on tavallisen kaupunkilaisen etu.

Erakkokuoriainen (Osmoderma eremita) on noin neljä senttiä pitkä, nahanhajuinen kovakuoriainen, joka elää lehtipuiden onkaloissa. Uhanalaisiksi luokiteltuja, rauhoitettuja erakkokuoriaisia on aikaisemmin tiedetty varmasti elävän vain Turun Ruissalossa.

– Erakkokuoriainen on vanhojen tammimetsien laji. Se viihtyy Ruissalossa, sillä siellä on Etelä-Suomen laajin jäljellä oleva tammimetsä, Turun yliopiston biologian tohtorikoulutettava, väitöskirjaansa parhaillaan erakkokuoriaisista kirjoittava Matti Landvik kertoo.

Koko Euroopassa on jäljellä vain vähän luonnontilaisia, vanhoja tammimetsiä, ja siksi erakkokuoriainen on harvinainen koko mantereella. Viime kesänä erakkokuoriaisia kuitenkin yllättäen löytyi Turun kaupunkialueelta.

Oman onkalonsa herrat

Erakkokuoriaiset elävät kirjaimellisesti erakkoina: ne viettävät lähes koko elämänsä samassa onkalossa. Yhdessä onkalossa saattaa elää noin 5–10 yksilöä. Toukkia elää puuhumuksessa yleensä 10–11, ja toukkavaihe kestää kolme tai neljä vuotta.

– Erakkokuoriaiset eivät syö aikuisvaiheessaan mitään, ja niiden elinvoima hupenee nopeasti. Aikuiset urokset elävät vain noin viikon ja naaraat noin kuukauden. Siksi ne säästävät energiaa, ja etenkään koiraat eivät mielellään poistu onkalostaan koko elämänsä aikana, Landvik kertoo.

Naaraat liikkuvat koiraita enemmän, sillä koiraat houkuttelevat niitä luokseen feromonin eli seksuaalituoksun avulla. Samassa onkalossa voi olla useita koiraita, jotka erittävät feromonia yhdessä, jotta tuoksu olisi voimakkaampi.

Liikkumaton elämä syynä harvinaisuuteen

Erakkokuoriaisen elinmahdollisuuksista ei vielä tiedetä tarpeeksi. Landvikin väitöskirjatutkimuksen tavoitteena onkin selvittää muun muassa lajin levinneisyys ja leviämiskyky sekä Suomessa elävän lajin tarkka molekyylitaksonomia, eli dna-perimä. Kaukana toisistaan eläneet populaatiot ovat vuosien saatossa eriytyneet eri lajeiksi.

Matti Landvik onkalotammea
tutkimassa.

– Levinneisyystutkimuksia toteutetaan vielä muutaman kesänä houkuttelemalla erakkokuoriaisia feromonipyydyksillä. Pyrimme selvittämään, elääkö kuoriaisia muualla Etelä-Suomessa. Jos yksilöitä saapuu pyydyksen luo, lähiseudun onkaloita aletaan tutkia, Landvik kertoo.

Turun kaupunkialueelta löydettyyn populaatioon kuuluu vain muutama kymmenen yksilöä. Ruissalossakin elää vain noin 1000–2000 yksilöä.

– Tämän kokoiset populaatiot ovat hyönteisille todella pieniä. Siksi on tärkeää selvittää, onko pienen populaation mahdollista selvitä. Erakkokuoriaiset eivät yleensä jaksa lentää, mutta naaraat saattavat lentää lyhyitä matkoja. Pyrimme selvittämään, kuinka kaukana sijaitsevan populaation luokse ne jaksavat matkata.

Jos pienen populaation yksilöt pääsevät lisääntymään vain omien sukulaistensa kanssa, naaraiden hedelmällisyys vähenee, eikä uusia toukkia pian enää synny.

Teksti: Karoliina Kerppo
Kuvat: Matti Landvik, Jami Jokinen

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 26.01.2012 13:59, päivitetty 05.02.2012 20:10