Työtila säilyttää merkityksensä

Vaikka suuri osa työstä on nykyään paikasta riippumatonta, kannattaa ihmisten yhä kokoontua yhteen työn äärelle.

Usein yritysten ja organisaatioiden kulttuurin ajatellaan olevan aineetonta, sellaista, jonka tutkimiseksi on luodattava työntekijöiden ajatuksia. Johtamisen ja organisoinnin professori (ma.) Anni Paalumäki on tutkimuksissaan haastanut tämän ajatuksen.

– Olen kiinnostunut laajasti työorganisaatioiden fyysisistä puitteista – tiloista, väreistä, merkeistä, nimistä. Yrityskulttuuri saa myös fyysisiä ilmenemismuotoja. Ympäristö ei ole vain pintaa tai kulissi, vaan sen merkitys on paljon isompi, Paalumäki sanoo.

Paalumäki väitteli vuonna 2004 Turun kauppakorkeakoulussa. Hänen väitöskirjansa Keltaisella johdetut. Artefaktit, johtaminen ja organisaation kulttuurinen identiteetti käsitteli sitä, miten fyysiset artefaktit rakentavat yrityksen kulttuuria ja miten niitä käytetään johtamisen apuvälineinä. Tapaustutkimuksen kohteena oli SOL Palvelut Oy, jonka suhde tilaan ja merkkeihin on poikkeuksellisen vahva.

– Tilat, värit ja merkit ovat voimakkaita vaikuttamisen välineitä, kun ne rakennetaan sopivalla tavalla osaksi yrityksen johtamisfilosofiaa.

Tila sovitettava työhön

Tiloja suunniteltaessa ihmisten ja organisaatioiden tarpeet eivät aina kohtaa. Viime vuosina tilankäyttöä on tehostettu, avokonttori on päivän sana.

Avokonttorit herättävät työntekijöiden keskuudessa paljon ristiriitaisia ajatuksia. Tutkija ei suoraan tyrmää avokonttorin ideaa, mutta myöntää, että tilojen suunnittelussa olisi monessa organisaatiossa petrattavaa.

– Työtilojen suunnittelun olisi lähdettävä kysymyksestä, millaista työtä tilassa tehdään. Tila on sovitettava työhön eikä työntekijää tilaan. Esimerkiksi avokonttori soveltuu varmasti työhön, jossa tarvitaan vuorovaikutusta ja yhdessä ideointia.

Paalumäki puhuu monimuotoisten työtilojen puolesta. Avotila yksin ei useinkaan riitä.

– Avotilan lisäksi tarvitaan rauhallisempia paikkoja. Hyvässä työtilassa on eri paikkoja paitsi eri työtehtäville, myös eri tunnetiloille.

Turvallisuus ruokkii luovuutta

Tilaan liittyy olennaisesti kysymys turvallisuuden tunteesta.

– Luovuustutkimuksessa on todettu, että ympäristön on luotava positiivista tunnemaailmaa. Tämä on tärkeä havainto työtilojen suunnittelun kannalta.

Turvallisuuden tunnetta parantaa, jos työntekijällä on mahdollisuus ottaa tila haltuun. Perhevalokuvat tai harrastukseen liittyvät esineet edesauttavat positiivisen tunnelatauksen luomista.

Työyhteisöjen muutostilanteissa on kuultava työntekijöiden ääntä.

– Sen verran voi aina tehdä, että työntekijät otetaan mukaan alusta alkaen. Ihmisillä on esimerkiksi avokonttoritiloihin liittyen pelkoja, jotka on suunnitteluvaiheessa otettava vakavasti.

Myös työtilan hierarkkisuutta kannattaa pohtia. Avokonttorissa toinen pääsee ikkunan ääreen, toinen käytävälle. Johdon on mietittävä, millä perusteilla työpisteet jaetaan ja voidaanko niitä myöhemmin vaihtaa.

Kohtaamispaikkoja arjen keskelle

On kiinnostavaa nähdä, miten työtilat muokkautuvat tulevaisuudessa, kun nuori sukupolvi pääsee niistä päättämään.

– Kahvinurkkaus on työyhteisömme sydän, jonka äärellä
monet uudet ideat syntyvät, Anni Paalumäki sanoo.

– Nuoret ovat tottuneet mobiiliin työn tekemisen maailmaan aivan eri tavalla kuin oma sukupolveni. Heillä ei ole estoja olla avotilassa, koppikonttorien ja oviliikennevalojen maailma on heille vieras.

Mutta vaikka liikkuvuus lisääntyy ja työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, uskoo Paalumäki fyysisen tilan säilyttävän merkityksensä. Hän ottaa esimerkin omasta työympäristöstään, jossa arkea rytmittävät keskittymistä vaativa työskentely omassa työhuoneessa ja yhteiset kahvipöytäkeskustelut.

– Fyysinen läheisyys on aivan keskeistä luovuuden ja uusien tutkimusideoiden kannalta. Työpaikoille on luotava arkipäiväisten kohtaamisten tiloja, Anni Paalumäki sanoo.

Teksti: Jussi Matikainen
Kuvat: smallritual, hessiebell, Jussi Matikainen

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 04.03.2010 14:52, päivitetty 04.03.2010 19:48