Pakkotoimet viimeinen keino nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen hallinnassa

Vastajulkaistun tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunta turvautuu ensisijassa verbaalisiin keinoihin oikeuspsykiatrian yksiköissä.

Alaikäisten oikeuspsykiatrian yksiköissä hoidettavilla nuorilla on vakavia mielenterveys- ja käytöshäiriöitä. Nuorilla on usein taustallaan myös väkivaltarikollisuutta. Nuorten aggressiivinen käyttäytyminen asettaa hoitohenkilökunnan ammatillisen haasteen eteen. Pakkokeinoja pyritään välttämään kaikin keinoin.

Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen ja Tampereen yliopiston tutkijat selvittivät, kuinka hoitohenkilökunta kohtaa nuoren aggressiivisen käyttäytymisen oikeuspsykiatrian yksiköissä. Tutkimukseen osallistui neljä alaikäisille tarkoitettua oikeuspsykiatrian yksikköä neljästä Euroopan maasta: Belgiasta, Englannista, Hollannista ja Suomesta. Yksiköissä hoidetaan nuoria, joilla on vakavia mielenterveys- ja käytöshäiriöitä.  Haastatellut työntekijät ovat päivittäin tekemisissä aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten kanssa.

- Nuorilla on samantyyppisiä ongelmia eri Euroopan maissa. Aiheesta on vähän tutkimusta, ja tiedon saaminen on haastavaa, hoitotieteen professori Maritta Välimäki kuvailee.

Aggressionhallinnan pääperiaatteet yhteisiä

Eri maiden aggressionhallintakäytäntöjä vertailtaessa huomattiin, että aggressiotilanteen hallinnan pääperiaatteet olivat samat, vaikka käytännön sovellukset vaihtelivatkin maittain.

- Hoitohenkilökunta turvautuu aggressiotilanteissa ensisijaisesti verbaalisiin keinoihin. Eristämistä ja pakkokeinoja käytetään vasta viime kädessä, kertoo TtM Johanna Berg  hoitotieteen laitokselta.

Tilanteen läpikäyminen jälkeenpäin yhdessä nuoren kanssa koetaan tärkeäksi. Se auttaa hahmottamaan mitä tilanteessa tapahtui ja miten samankaltaisen tilanteen toistuminen voidaan jatkossa estää.

Riskien minimointi tärkeää

Aggressiivisen käyttäytymisen ennaltaehkäiseminen on tärkeä periaate kaikissa yksiköiden toiminnoissa. Nuorten hoidolliset päiväohjelmat suunnitellaan yhteistyössä heidän kanssaan, ja kaikissa valinnoissa huomioidaan aggressionhallinnan tarpeet. Henkilökunnan on pystyttävä reagoimaan nopeasti aggressiotilanteisiin, ja heillä pitää olla mahdollisuus pyytää apua kollegoilta.

Nuoren käyttäytyessä aggressiivisesti henkilökunta valitsee lähestymistavan riippuen tilanteen vakavuudesta ja siitä, mikä juuri tämän nuoren kohdalla on aikaisemmin auttanut parhaiten. Jokaisen nuoren kiihtymistilanteiden hallintaan paneudutaan yksilöllisesti.

Professori Maritta Välimäki ja TtM Johanna Berg

Aggressiivisen kiihtymyksen leviäminen nuorten joukossa pyritään estämään siirtämällä käyttäytymisen hallinnan menettämässä oleva nuori rauhoittumaan. Jos tilanne on niin paha, että pakkotoimia ei voida välttää, ratkaisut vaihtelevat maittain. Esimerkiksi eristämistä ja sitomista koskeva lainsäädäntö vaihtelee tutkimukseen osallistuneissa maissa. Pakolla lääkitsemistä vältetään kaikissa osallistuneissa yksiköissä.

Hoitohenkilökunta kokee yhteistyön kollegoiden kanssa erittäin tärkeäksi aggressio-ongelmaisten nuorten hoidossa ja painottaa, että koko ammatillisen tiimin on sitouduttava toteuttamaan aggression terapeuttista hallintaa.

- Tutkimuksessa kävi ilmi, että uudemmissa yksiköissä turvaudutaan helpommin fyysisiin keinoihin, kun taas vanhemmissa yksiköissä hoitokulttuuri ja ratkaisumallit ovat kehittyneet. Kokeneet hoitajat, joilla on yhtenäinen ideologia, pyrkivät ratkaisemaan tilanteet ilman kovia keinoja, Johanna Berg toteaa.

Tutkimustulosten mukaan hoitajat toimivat eettisesti korkealla tasolla toteuttaessaan pakkokeinoja nuorten aggressiotilanteissa. He pyrkivät tekemään yhteistyötä nuorten kanssa mahdollisimman pitkään, välttämään pakkokeinojen käyttöä ja säilyttämään osaston turvallisuuden.

Professori Välimäki huomauttaa, että vaativalla mielenterveysalalla on Suomessa liian vähän hoitotyön koulutusta ja tutkimusta, jota tarvittaisiin hoidon kehittämiseen.

- Meiltä puuttuu yliopistotasoinen maisteri- ja tohtorikoulutus, jossa hoitajilla olisi mahdollisuus pätevöityä mielenterveyskysymyksiin. Toivon, että Turun yliopisto toimisi tässä edelläkävijänä, sillä mielenterveyshäiriöt ovat yhä näkyvämpi ongelma yhteiskunnassamme.

Suvi Kauppila
Kuvat: Marc Wathieu, Karoliina Kerppo

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 12.01.2012 13:43, päivitetty 12.01.2012 19:20