Neljännes nuorista rötöstelee

Lapsuudesta voidaan tunnistaa riskitekijöitä, jotka ennustavat rikollista käyttäytymistä nuoruudessa ja aikuisiällä.

Lapsen myöhempää rikollista käyttäytymistä näyttävät ennakoivan vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen masennus- tai psykosomaattiset oireet sekä lapsen asuminen yksinhuoltajaperheessä. Nuoruudessa rikollisuuden riskeihin voidaan vielä lisätä esimerkiksi säännöllinen humalajuominen ja tupakointi.

- Käytösongelmat, etenkin kiusaaminen, ennakoivat vahvasti lapsen rötöstelyä myöhemmin. Kiusattuna olemisella ei puolestaan näytä olevan vaikutusta, oikeustieteen tutkija Henrik Elonheimo toteaa.

Tulokset selviävät Elonheimon väitöskirjaansa varten tutkimasta pitkittäisseurannasta, jossa on kerätty laajasti tietoja yhdestä, vuonna 1981 syntyneestä ikäryhmästä.

Rikokset osana nuoruutta

Ensimmäinen kysely tehtiin vuonna 1989. Suomen kahdeksanvuotiaista saatiin tuolloin kymmenen prosentin otos. Seuraavan kerran nuoret, pelkästään pojat, tavoitettiin vuonna 1999 kutsuntojen yhteydessä.

Saatuihin taustatekijätietoihin yhdistettiin myöhemmin poliisin tiedot rikollisesta käyttäytymisestä sekä nuorena että aikuisiällä.

Vuosina 1998-2001 23 prosenttia ikäryhmän pojista oli tehnyt vähintään yhden rikoksen. Yleisimpinä lajeina olivat omaisuus- ja liikennerikkomukset.

- Näyttää tosiaan siltä, että satunnainen rikosten tekeminen kuuluisi nykyajan nuoruuteen, Elonheimo sanoo.

Tutkija Henrik Elonheimo

Hoitoon ei hakeuduta

Rikokset kasautuivat kuitenkin voimakkaasti neljälle prosentille pojista. Heidän tekemiensä rikosten määrä oli vähintään kuusi, ja he tekivät yli 70 prosenttia kaikista ikäryhmän rikoksista.

- Tämä ryhmä, rikollisuuden kova ydin, kärsi useista psykososiaalisista ongelmista. Nuorista uusintarikollisista kuitenkin vain murto-osa hakeutui mielenterveyspalvelujen piiriin. He selvästi jäivät palvelusysteemin ulkopuolelle, Elonheimo kertoo.

Varhainen puuttuminen ongelmiin on tutkijan mukaan tehokkainta rikollisuudenehkäisyä.

- Opettajien havaittiin olevan erityisen tarkkanäköisiä lasten ongelmille. Heidän rooliaan lasten hoitoonohjauksessa tulisi nopeasti vahvistaa. Kouluterveydenhuoltoon tälläkin hetkellä kohdistuvat leikkaukset ovat erittäin lyhytnäköisiä.

Teksti: Tuomas Koivula
Kuvat: Michele Aquila, Vesa-Matti Väärä

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 11.06.2009 09:52, päivitetty 11.06.2009 18:47