Geenimuuntelu voi villiinnyttää rikkaruohot

Geenimuuntelun avulla voidaan saada viljelykasvit kestämään torjunta-aineita aiempaa paremmin. Jos vastustuskyvyn aiheuttava geeni pääsee risteytymisen kautta leviämään rikkakasveihin, voi peltojen ekosysteemi olla vaarassa.

Geenimuunnellut viljelykasvit ovat herättäneet kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Erityistä huolta on herättänyt muunneltujen geenien leviäminen risteytymisen kautta muille viljelmille tai luontoon.

Valmistelussa olevan lain mukaan Suomen valtio sitoutuu korvaamaan naapureiden viljelmille aiheutuneet vahingot, jos geenimuunneltuja kasvilajeja pääsee vahingossa sekoittumaan niihin.

Turun yliopiston genetiikan laboratorion yliassistentti Irma Saloniemen mukaan yksi suurimmista siirtogeenisiin viljelykasveihin liittyvistä riskeistä on niiden risteytyminen rikkakasvien kanssa.

- Pahimmat rikkakasvit ovat usein lähisukua viljelykasveille, jolloin rikan torjuntaan käytetty kasvinsuojeluaine, herbisidi, normaalisti tappaa myös viljelykasvin. Ylivoimaisesti suurin osa nykyisin viljellyistä siirtogeenisistä lajikkeista on herbisidiresistenttejä, eli ne kestävät näitä kemikaaleja. Jos vastustuskyvyn aiheuttava geeni siirtyy risteytymisen kautta rikkakasveihin, nekin muuttuvat vastustuskykyisiksi eli lajikkeen käytöstä ei ole enää  etua viljelijälle.

Vielä kymmenen vuotta sitten tutkijat uskoivat, että viljelykasvit eivät helposti risteydy luonnonkasvien kanssa. Nykyään kuitenkin tiedetään, että suurin osa viljelykasveista voi sopivissa olosuhteissa risteytyä lähisukuisen luonnonkasvin kanssa ja varsin usein risteymät tai ainakin niiden jälkeleäiset ovat varsin elinkelposia.

- Toistaiseksi on kuitenkin hyvin vähän tietoa siitä, mitä tapahtuu, jos siirtogeeni siirtyy geenitaustaltaan huomattavasti viljelykasveja monimutkaisempiin luonnonkasveihin, Saloniemi kertoo.

Lähisukuisten kasvien risteytymistä on toki tapahtunut aina ja ihminen on myös hyödyntänyt tätä jalostaessaan viljelykasveja.

- Kasvinjalostuksessa on perinteisesti oltu kiinnostuneita ominaisuuksista, jotka ovat hyödyllisiä ihmiselle, ei niinkään kasville itselleen. Geenimuuntelussa sen sijaan pyritään vahvistamaan esimerkiksi kasvin kykyä kestää torjunta-aineita tai vastustaa tiettyä hyönteislajia.

- Toinen merkittävä ero on se, että nykyiset siirretyt geenit ovat luonteeltaan vallitsevia, eli niiden tuottama ominaisuus ilmenee vaikka kasvissa on vain yksi kopio geenistä. Jos siirretty geeni lisää kasvin menestymismahdollisuuksia, luonnonvalinta pystyy nopeasti lisäämään tällaisen geenin osuutta luonnossakin, Saloniemi jatkaa.

Se, kuinka kauan jokin viljelyksiltä lähtenyt siirtogeeni säilyy luonnonpopulaatiossa, riippuu geenin merkityksestä kasville.

- On kuitenkin harhaluuloa ajatella, että geenit vain häviäisivät jonnekin. Sattuma pyörittelee yhdentekeviäkin geenejä pitkään niin luonnonvaraisissa populaatioissa kuin niiden rikkakasvisukulaisissakin, Saloniemi huomauttaa.

Saloniemen mukaan siirtogeenisillä kasveilla, joilla on kyky vastustaa tiettyä hyönteistä, voi olla suurempi vaikutus luontoon kuin torjunta-aineille vastustuskykyisillä kasveilla. On kuitenkin huomattu, että resistenssigeeni saattaa siinä määrin rasittaa kasvia, että sen osuus vähenee itsekseen  luonnonpopulaatiosta.

- Toisaalta evoluutio saattaa auttaa kasvia  ajan mittaan löytämään keinot samanaikaiseen vastustuskyvyn ylläpitoon ja  menestykseen vaikkapa siementuotannossa. 

Vastustuskykyiset rikkakasvit todellinen uhka

Saloniemen mielestä suurimmat siirtogeenisiin kasveihin liittyvät ongelmat kietoutuvat laajemmin tehomaatalouden ympärille.

- Kemikaalien käyttö on huomattavasti lisääntynyt. Tämä johtuu niin sanotun aurattoman viljelyn yleistymisestä sekä yleisimmän rikantorjunta-aineen glyfosaatin hinnan laskusta. Jo pelkkä laajamittainen torjunta-aineiden käyttö ilman siirtogeenisiä lajikkeitakin on saanut aikaan  satoja torjunta-aineille vastustuskykyisiä kasvilinjoja eri puolilla maailmaa.

Yliassistentti Irma Saloniemi

Siirtogeenisten kasvien käyttöönotto tulee  lisäämään kasvinsuojeluaineiden käyttöä entisestään. Lisäksi  monet rikkasvit, kuten ristikukkaiset, apilat tai heinät, voivat saada risteytymisen kautta resistenssin tarvittavan geenin.

Resistenssin aiheuttavaa rikantorjunta-ainetta pitäisi alkaa käyttää uudelleen vasta kun vastustuskykyinen populaatio on kokonaan kuollut alueen pelloilta. Koska rikkakasvien siemenet säilyvät maaperässä pitkään, ja geenit voivat vastoitua läheisiin luonnonpopulaatioihin, tähän voi mennä vuosia.  

- Tämä aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Suomessa pellot ovat niin pieniä, ettei rikkakasvien leviämistä pellolta toiselle voida estää. Nykyiset siirtogeeniset lajikkeet on tehty vastustuskykyisiksi juuri niille kemikaaleille, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ihmiselle ja luonnolle, joten tulevaisuudessa näiden vaihtoehtona on vain aiempaa haitallisemmat ja kalliimmat torjunta-aineet, Saloniemi kertoo.

Marjaana Mäenpää

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 18.02.2009 14:29, päivitetty 24.02.2009 12:15