Luottoluokitukset hillitsevät ylivelkaantumista

Valtiontalouksien valiojoukko paistattelee luottoluokitusten AAA-ryhmässä. Ratkaisematon talouskriisi uhkaa kaikkien euromaiden luokituksia, mutta huipulta tippumista ei professori Mika Vaihekosken mukaan ole syytä paniikinomaisesti pelätä.

Luottoluokitus kuvaa riskiä, jonka luoton antaja velallisen suhteen ottaa rahaa lainatessaan.

‒ Riskiluokitus on hyödyllinen, kun luottoa annetaan valtioille. Yksittäisen ihmisen on helppo nähdä, pystyykö naapuri maksamaan vipin, mutta isompien toimijoiden maksukykyä on vaikeampi arvioida, sanoo yritysrahoituksen ma. professori Mika Vaihekoski.

Luokitus vaikuttaa suoraan siihen, millä hinnalla maa lainaa saa. Laskennallisesti luottoluokitukseen vaikuttavat ainakin arviot valtion tuloista ja menoista sekä kansantalouden kasvunäkymistä. Lisäksi vaikuttaa harjoitettu politiikka.

‒ Luottoa haluava valtio hakee luokitusta itse ja maksaa siitä. Luokitus ei ole kertaluonteinen, sillä haettuja luokituksia päivitetään säännöllisin väliajoin. Tämä tietenkin harmittaa maita, mikäli luokitus laskee, Vaihekoski sanoo.

Kun luokitus heikkenee, sijoittajien tuottovaatimus nousee ja lainan arvo laskee.

– Vaatimusten nousulla ei olisi merkitystä, jos valtiot eivät joutuisi lainaamaan markkinoilta uutta rahaa. Ne kuitenkin tarvitsevat jatkuvasti lainaa jo pelkästään siksi, että vanhat erääntyvät.

Kun luottoluokitus heikkenee tietylle tasolle, alkaa tuottovaatimus kasvaa suhteessa voimakkaammin.

‒ Jossain vaiheessa lainan saanti hyväksyttävin ehdoin estyy täysin, kuten Kreikalle näyttää käyneen.

Luokituksista tullut itseisarvo

Luokitusten parhaaseen AAA-luokkaan kuuluu tällä hetkellä Suomi mukaan lukien kuusi euromaata. Myös tämän joukon luokituksia on uhattu tiputtaa.

‒ Toistaiseksi meillä Suomessa on kohtuullinen velkataso, voidaan korottaa veroja ja tehdä leikkauksia. Kansantaloutemme kasvaa, ja maksukykyä katsotaan riittävän. On kuitenkin todennäköistä, että nykymenolla taloustilanteemme huononee ja sekä lainamäärämme että siltä vaadittava tuotto kasvavat.

Vaihekosken mukaan korkeimpaan luokitukseen on hyvä pyrkiä, mutta luokassa pysymiseksi ei kannata mennä äärimmäisyyksiin. 

‒ Lainarahan hinta toki kasvaa, jos luokitus tippuu pykälän, mutta euron säästämiseksi ei kannata tuhlata kahta.

Vaihekoski huomauttaa, että luokitukset eivät korostuneesta roolistaan huolimatta ohjaa taloutta vaan kertovat markkinoiden luottamuksesta.

‒ Tietyllä tavalla ne ovat melko karkeitakin, sillä vaikka esimerkiksi Suomi ja Saksa ovat samassa luokassa, eivät sijoittajat kohtele niitä samalla tavoin.

Vaihekoski sanoo, että luottoluokitukset ovat turhaan muuttumassa itseisarvoksi.

‒ Toisaalta ymmärrän kiinnostuksen, sillä luokituksilla on merkittävä imagoarvo. Ne ovat ulkopuolisen antama arvio harjoitetulle talouspolitiikalle.

Kallis monopolibisnes

Luottoluokitusalalla on kolme kansainvälisesti merkittävää toimijaa, jotka ovat yksityisiä yrityksiä. Vaihekosken mukaan tilanne on pääosin tyydyttävä.

‒ Luokitukset ovat tietyllä tavalla osa sitä mekanismia, jolla valtioiden ylivelkaantuminen saadaan kuriin, mikäli poliittinen päätöksenteko ei riitä. On hyvä, että on olemassa taho, joka tämän voi tehdä.

Vaihekoski huomauttaa, että olisi kyseenalaisempaa, jos poliittisesti sidonnaiset laitokset luokittelisivat valtioiden luottoriskejä.

‒ Keskuspankit taas ovat sitoutumattomia, mutta niilläkin olisi omia intressejään eivätkä sijoittajat välttämättä luottaisi niiden laatimiin luokituksiin.

Ongelmallista nykyisissä luokituslaitoksissa Vaihekosken mukaan on lähinnä niiden pieni määrä.

‒ Lähes monopolitilanteessa luokitukset ovat kalliita. Lisäksi yhtiöillä voi olla intressiristiriita, sillä vaikka ne palvelevat sijoittajia, niiden tuotot tulevat viime kädessä lainoja liikkeelle laskevilta yrityksiltä ja valtioilta.

Teksti: Taru Suhonen

Kuvat:quinn.anya, Ahmad Nawawi, TS

Julkaistu 08.12.2011 14:53, päivitetty 08.12.2011 16:51