Kodittomat äänet avainasemassa

Olennainen kysymys presidentinvaalien toisella kierroksella on, kenet keskustan ja perussuomalaisten ehdokkaita äänestäneet valitsevat, kirjoittaa politiikan tutkija Ville Pitkänen.

Sauli Niinistö lähtee toiselle kierrokselle selvänä ennakkosuosikkina, sillä ensi kierroksen yllättäjän Pekka Haaviston täytyisi kerätä yli kaksi kolmannesta kodittomista äänistä voittaakseen Niinistön.

Millä tavoin Haavisto sitten voi haastaa Niinistön? Ennakkoon Niinistön ja Haaviston on arvioitu edustavan hyvin samankaltaista poliittista ajattelua. Kumpikin ehdokas suhtautuu myönteisesti Euroopan unioniin ja kansainväliseen yhteistyöhön. Ehdokkaat ovat myös leimallisesti kaupunkien ehdokkaita ja myös vasemmisto-oikeisto-ulottuvuuden on arveltu näissä vaaleissa menettäneen merkityksensä.

Ehdokkailla erilaiset viiteryhmät

Vaikka ehdokkaiden yhtäläisyydet voivat tuntua merkittäviltä, he edustavat kuitenkin hyvin erilaisia viiteryhmiä. Kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistön vankkumattomin kannatus löytyi vuoden 2006 presidentinvaaleissa porvarillisesti ajattelevista kaupunkilaisista, joiden voidaan katsoa tukevan Niinistöä myös näissä vaaleissa. 

Vaikka vihreiden asemoituminen perinteisellä vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella on ollut häilyvä, on vihreiden ja vasemmistopuolueiden kannattajakunnan äänestyskäyttäytyminen ollut presidentinvaaleissa varsin yhtenäistä. Vihreät olivat 2006 Tarja Halosen takana ja samalla tavoin on ennakoitavissa, että Haaviston kannatus on vankinta vasemmistopuolueiden äänestäjien keskuudessa.

Olennainen kysymys vaaleissa tuleekin liittymään siihen, kenet keskustan ja perussuomalaisten ehdokkaita äänestäneet valitsevat toisella kierroksella. Sen paremmin Niinistö kuin Haavistokaan eivät ole itsestään selvä valinta Paavo Väyrysen ja Timo Soinin äänestäjille.

Mitä tekevät keskustan ja perussuomalaisten kannattajat?

Niinistön Eurooppa-myönteisyys saattaa tuottaa päänvaivaa hänen kannattamistaan harkitseville perussuomalaisille ja keskustalaisille. Myös Niinistön puoluetausta ja kytkökset elinkeinoelämään voivat arveluttaa osaa äänestäjistä. Lisäpisteitä Niinistölle ei tuo myöskään Paavo Väyrysen ensimmäisellä kierroksella esillä pitämä kokoomusjohtoinen kuntauudistus, joka on herättänyt runsaasti kritiikkiä keskustan vahvoilla alueilla. 

Haavistoa harkitsevalle kynnyskysymykseksi voi muodostua Eurooppa-myönteisyyden ohella hänen ensisijainen ideologinen viiteryhmänsä: vihreys näyttäytyy sisäpolitiikassa usein niin keskustalaisen kuin perussuomalaisenkin politiikan ideologisena vastinparina.

Keskustan ja perussuomalaisten äänestäjistä taisteltaessa tärkeäksi tekijäksi voivat nousta myös arvokysymykset. Keskustalaisten ja perussuomalaisten keskuudessa esimerkiksi suhtautuminen sukupuolineutraaliin avioliittoon on ollut lähes yksimielisen kielteinen. Missä määrin Pekka Haaviston sukupuolinen suuntautuminen vaikuttaa äänestäjien ratkaisuihin?

Irti ensisijaisista viiteryhmistä

Sekä Haaviston että Niinistön kannalta olennaista on se, kuinka uskottavasti ehdokkaat pystyvät irrottautumaan ensisijaisista viiteryhmistään. Haavisto rakensi siltoja perussuomalaisten suuntaan jo ensimmäisellä kierroksella ja muutamat perussuomalaiset aktiivipoliitikot ovat jo varovaisesti tukeneet Haavistoa. Toisaalta samanaikaisesti moni perussuomalainen on jo ehtinyt liputtaa Niinistön puolesta.

Ville Pitkänen

Keskustan aktiivipoliitikot ovat toistaiseksi pitäytyneet antamasta äänestäjille ohjeita. On kuitenkin syytä muistaa, että kuusi vuotta sitten valtaosa keskustan äänestäjistä siirtyi porvariyhteistyön hengessä Niinistön taakse. Vaikka porvariyhteistyö onkin jo sisäpolitiikassa kuopattu, on moni keskustan äänestäjä jo kerran aiemmin valinnut omaksi presidenttisuosikikseen Niinistön. Tämä voi olla Niinistölle merkittävä etu kilpailtaessa keskustalaisten äänistä. 

Taistellessaan Soinin ja Väyrysen äänestäjistä joutuvat Haavisto ja Niinistö selättämään myös kolmannen kovan vastustajan, nimittäin nukkuvien puolueen. Samaan aikaan kun vaali-innostus lehtien palstoilla, sosiaalisessa mediassa ja kaupunkien vaalitilaisuuksissa kasvaa, saattaa Pohjois- ja Itä-Suomessa olla joukko äänestäjiä, joille ensimmäisen kierros jäi myös viimeiseksi. Yksi suurista kysymysmerkeistä kohdistuukin äänestysaktiivisuuteen vaalien toisella kierroksella.

Ville Pitkänen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella.

Kuvat: Flickr/tuija, Hanna Oksanen

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 26.01.2012 09:28, päivitetty 26.01.2012 17:35