Yksinäisyys yläkoulussa ennustaa henkistä pahoinvointia

Lietolaisessa yläkoulussa hyvinvointia edistetään sekoittamalla kuppikuntia ja luomalla uusia sosiaalisia verkostoja.

− Yksi suurimmista yläkouluikäisten masennusta ja pahoinvointia aiheuttavista tekijöistä on yksinäisyys, kertoo Hanna-Riitta Ståhl. Yksinäisyyttä on tutkittu Turun yliopiston hallinnoimassa Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä -hankkeessa, jonka osana Ståhl tekee väitöskirjaansa.

Yläkoululaiset kokevat sekä sosiaalista että emotionaalista yksinäisyyttä. Sosiaalisesta yksinäisyydestä kärsivät ne oppilaat, jotka eivät kuulu mihinkään porukkaan. Emotionaalista yksinäisyyttä kokevat voivat kuulua ryhmään, mutta silti tuntea olevansa yksin.

− Erityisesti pojilta puuttuu usein se yksi tärkeä ihminen, jonka kanssa jutella ja jakaa ongelmat. Tytöille ahdistusta aiheuttaa negatiivisen arvioinnin pelko, Ståhl kertoo.

Siirtymä alakoulusta yläkouluun puhuttaa

Yläkouluikäisten kokema yksinäisyys ennustaa masennusoireita, sosiaalista ahdistusta ja jopa sosiaalista fobiaa koko peruskoulun loppuajalle. Ståhl kertoo, että yläkoululaisen hyvinvoinnin kannalta siirtymä alakoulusta yläkouluun on erityisen kriittinen vaihe, kun oma paikka pitäisi löytää uusista sosiaalisista verkostoista.

− Jos oppilas jää ensimmäisen puolen vuoden aikana yksin, on mahdollista, että yksinäisyys jatkuu koko yläkoulun ajan. Lisäksi siirtymä on muutenkin hankalaa aikaa, kun oppilas kokee fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia, kertoo siirtymävaihetta tutkinut Ståhl.

Seitsemäsluokkalaisten ajatuksia yläkouluun siirtymisestä kerännyt Ståhl tarkentaa, että useimmat koululaiset siirtyvät yläkouluun mielellään.

− Jos on voinut alakoulussa hyvin, yläkouluun siirtyminen näyttäytyy positiivisena. Alakoulussa yksinäisyydestä kärsinyt voi kuitenkin ajatella, että yläkoulussa ei ole luvassa muutoksia tilanteeseen.

Ståhlin mukaan yläkouluun siirtyvät tiedostavat, että siirtymä saattaa tarjota mahdollisuuden uusien kavereiden löytymiselle.  

− Samalla kavereiden löytämisen paine voi aiheuttaa joillekin ahdistusta.

Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, siirrytäänkö alakoulusta yläkouluun oikeassa vaiheessa. Esimerkiksi yhtenäiskoulujen kehittämisellä pyritään lieventämään siirtymää.

Yläkoulut hyvinvoiviksi

Hanna-Riitta Ståhl tutkii yläkoululaisten kehityspolkuja, joita hankkeessa selvitellään oppilaille ja vanhemmille suunnattujen kyselyiden lisäksi kouluterveydenhuollon tietojen perusteella.

Kehityspoluista kartoitetaan oppilaiden hyvinvointia mahdollisesti uhkaavia riskitekijöitä, mutta tutkitaan myös yläkoululaisten hyvinvointia tukevia tekijöitä.

Hanna-Riitta Ståhl arvioi, että
vaikka jokaiseen ikäluokkaan
mahtuu joukko yksinäisyydestä
ja masennusoireista kärsiviä, on
suuri osa yläkoululaisista
onnellisia ja voi hyvin.

− Hyvät suhteet vanhempiin ja opettajiin lisäävät hyvinvointia. Yhteistyö on tärkeää, sillä koulu ei voi tehdä kaikkea, mutta toisaalta huonovointisuus ei välttämättä tule ilmi kotona.

Ståhl muistuttaa, että opettajien on tärkeää tarkkailla oppilaita ja seurata sosiaalisia tilanteita.

− Opettajan ei tarvitse yksin selvittää ongelmia, vaan tarkoitus on ohjata oppilas kuraattorille tai koulupsykologille.

Teksti: Taru Suhonen
Kuvat: silver.and.gold, TS

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 27.05.2010 09:34, päivitetty 27.05.2010 17:04