Häät ovat aina olleet monarkian manifestaatio

Ruotsin kruununprinsessan mahtihäät vahvistavat kuningashuonetta ja ovat osa vuosisataista perinnettä.

Ruotsin kruununprinsessa Victorian tulevat häät ovat saaneet läntisen naapurimaan iloiseen häähuumaan. Suomessakin kuninkaallinen perhe on paistatellut otsikoissa lähes koko kevään.

Häät kiinnostavat laajalti, mutta samalla mielipidemittaukset kertovat, että monarkian suosio on Ruotsissa laskussa.

− Kruununprinsessan häät ovat arkipäiväistyneelle monarkialle tärkeä tapahtuma kansansuosion kannalta, sanoo Turun yliopiston suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen.

Menneiden vuosisatojen itsevaltiaiden kuninkaallisten ei tarvinnut välittää kansansuosiosta, mutta tilanne on toinen nykyään, kun monarkit on riisuttu vallasta ja eurooppalaisten kuningashuoneiden olemassaolo on kansojen käsissä.

− Monarkit tarvitsevat julkisuutta ja nimenomaan positiivista julkisuutta. Esilläolo on tärkeä osa kuninkaallisten identiteettiä.

Pelinappulasta valtion päämieheksi

Kuninkaalliset häät olivat jo historiassa kruunajaisten ohella yksi merkittävimmistä monarkian ilmentymistä.

− Häät olivat tärkeitä. Avioliittoja solmittiin puhtaasti poliittisin perustein, ja prinsessat ja prinssit olivat pelinappuloita valtioiden välisissä suhteissa. Kuninkaallisten avioliitot olivat merkki siitä, että suvun valta jatkuu.

Ruotsin kruununprinsessa Victorian ja Daniel Westlingin häillä ei ole enää poliittista merkitystä, mutta häät ovat edelleen monarkiaa vahvistava tekijä.

− Kruununprinsessan hääseremoniat ovat puolivaltiolliset. Kuninkaalliset häät eivät ole pelkkä jäänne historiasta, sillä edelleen avioliiton solmiminen tarkoittaa suvun vallan jatkumista.

Kuninkaallisissa häissä on mukana paljon perinteitä. Historian tunteminen auttaa ymmärtämään, miksi kuninkaallisen häätapahtuman muoto on tietynlainen.

− Historia tekee puitteet ymmärrettäviksi. On esimerkiksi ihmetelty, miksi Ruotsin valtio kustantaa osan häistä, mutta kyse on tulevasta valtion päämiehestä ja avioliitolla on siten valtiollista luonnetta. Monarkian traditio vaatii tietynlaiset häät.

Yksityisyyden asteet

Kesäkuun 19. päivä avioituva Ruotsin kruununprinsessa Victoria on valinnut tulevaksi puolisokseen luonnehdintojen mukaan varsin tavallisen ruotsalaisen miehen. Kuninkaallisia ja aatelisia tutkinut Kirsi Vainio-Korhonen kertoo, että historian kuninkaallisilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia valita itse puolisoaan.

− Kuninkaallisen piti avioitua toisen kuninkaallisen kanssa, joka tuli jonkin muun maan kuningashuoneesta. Vielä 1900-luvun alkupuolellakaan ei voitu kuvitella, että prinssi tai prinsessa avioituisi tavallisen ihmisen kanssa, jos halusi säilyttää kuninkaallisen asemansa. Vielä Victorian isänisä, ruotsalainen prinssi, noudatti kaavaa täysin ja avioitui saksalaisen prinsessan kanssa.

Nykykuninkaallisten elämä poikkeaa muutenkin huomattavasti menneiden vuosisatojen kruunupäiden elämästä.

− Historian prinsessat joutuivat aikuistumaan kovin varhain verrattuna esimerkiksi Ruotsin nykyisiin prinsessoihin. Marie Antoinette avioitui 14-vuotiaana, kun taas Victoria on jo yli 30-vuotias.

Kuningasperheen jäsenillä on nykyisin myös täysin yksityistä aikaa, jolloin edes hovihenkilökunta ei ole läsnä. Toisin oli ennen.

Häät tuovat monarkian tarvitsemaa
positiivista julkisuutta, toteaa
professori Kirsi Vainio-Korhonen.

− Kuninkaalliset eivät tehneet mitään itse ja he kulkivat suunnattoman suurissa seurueissa. Heidät puettiin, kammattiin ja pestiin. Kuningatarten synnytyksetkin olivat julkisia.

Vaikka Ruotsin kruununprinsessa elää varsin normaalia ja yksityistä elämää verrattuna menneiden aikojen jatkuvasti hovihenkilökunnan ympäröimiin kuninkaallisiin, ei yksityisyys ulotu kaikille elämänalueille.

− Victoria ja Daniel eivät varmaan ole koskaan edes kuvitelleet, että voisivat avioitua privaatissa hääseremoniassa.

Vainio-Korhonen arvelee, että häiden jälkeen julkinen huomio kiinnittyy Victorian vyötärönseutuun.

− Jos kruununprinsessaparilla on tähän saakka ollut paineita, eivät ne varmasti tule hellittämään avioitumisen jälkeenkään. Toivon, että tarkastelun kohteena olemisen piina ei ole pitkä!

Teksti: Taru Suhonen

Kuvat: Paul Hansen,TS

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 09.06.2010 15:09, päivitetty 10.06.2010 15:45