Sikainfluenssa, narkolepsia ja eettinen vastuu

Sikainfluenssan ja narkolepsian yhteyttä koskevan tutkimuksen tiimoilta käyty kohu nosti esiin tutkijoiden eettisen vastuun kysymyksiä. Vaatisivatko tutkimuseettiset säännöt tarkennusta, lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis Turun yliopistosta?

- Julkisuudessa tutkijoita ja lääkäreitä on syytetty sikainfluenssatiedon "pimittämisestä" ja poliittisia päättäjiä ja viranomaisia vaaran yliarvioinnista ja haittavaikutusselvityksiltään keskeneräisen rokotteen tilaamisesta. Kouluikäisten narkolepsian runsastumista pidetään merkkinä vastuussa olevien toimijoiden epäonnistumisesta. Menikö siis jotain vikaan, Launis pohtii.

Tiedon pimittämiskysymyksessä on syytä erottaa kaksi eri asiaa. Toisaalta on ollut kysymys lääkäreiden ilmoitusvelvollisuudesta viranomaisille rokotteen mahdollisten haittavaikutusten suhteen, toisaalta tutkimustulosten julkistamisen tavoista. Ensinmainitun osalta sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Aino-Inkeri Hansson on julkisuudessa todennut kohun perustuneen väärinkäsitykseen. STM ei ole havainnut lainmukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntejä. Näin ollen tässä kohden ei nähdäkseni ole olemassa mitään eettisiä ongelmia.

Tiedeyhteisön toimintatavat kestävät eettisen tarkastelun

- Tutkimuseettisesti kiinnostavampaa on kysymys siitä, pitäisikö alustavia tuloksia julkistaa kesken tutkimusprosessin. Tieteen etiikan kannalta on kyseenalaista "hypätä johtopäätöksiin" eli esitellä alustavia tutkimustuloksia julkisuudessa ennen kuin tiedeyhteisö on ne arvioinut ja hyväksynyt osaksi tiedettä. Tässä suhteessa tutkimuseettiset säännöt ovat kyllä selkeät.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistuksen  mukaan hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu muun muassa, että (1) tutkijat ja tieteelliset asiantuntijat noudattavat tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja - tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa ja että (2) he soveltavat tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä ja toteuttavat tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta tutkimuksensa tuloksia julkaistessaan.

Usein samaa asiaa - kuten tässä tapauksessa narkolepsian ja rokotteen mahdollista yhteyttä - joudutaan tutkimaan useasta eri lähtökohdasta ja näkökulmasta, eivätkä erillisten tutkimusten tulokset ole välttämättä samansuuntaisia.

Esimerkiksi Lancetissa 1998 julkaistu tutkimus, jonka mukaan MPR-rokotus aiheuttaisi autismia, on osoitettu myöhemmin paikkansa pitämättömäksi. Meta-analyyseillä pyritään selvittämään useiden erillisten tutkimusten osoittama asiaintila, se mitä asiasta kaiken tutkimustiedon valossa tiedetään. Tämä voi viedä vuosia.

Hosuminen on epäeettistä

- Yliopistoissa tehtävä tutkimus on avointa eivätkä tutkijat yleensä salaa tietojaan vaan pyrkivät julkaisemaan ne. Julkaiseminen taas edellyttää, ettei tietoja vuodeta julkisuuteen ennen niiden julkaisemista. Iso-Britanniassa autismiepäily sai väestön vetäytymään kansallisesta rokotusohjelmasta siinä laajuudessa, että ohjelman tarjoama ns. laumasuoja lähes vaarantui. Pahempaa seurausta hosumisella voi tuskin olla.

Yhdysvalloissa aloitettiin 1930-luvulla ns. Tuskegeen -tutkimus, jonka tarkoituksena oli seurata hoitamattoman kuppataudin luonnollista kulkua. Tutkimuksen alkuvaiheessa ei ollut olemassa tehokasta hoitoa kuppaan.

Seuraavalla vuosikymmenellä osoitettiin, että penisilliinillä voidaan hoitaa tehokkaasti kuppatautia myös sen myöhäisvaiheessa. Tutkimusta kuitenkin jatkettiin, ja tutkittaville, jotka olivat köyhiä ja useimmiten lukutaidottomia mustaihoisia miehiä, luvattiin ilmaisia aterioita ja lääkkeet muiden tautien paitsi kupan hoitoon sekä ilmaiset hautajaiset.

Vaatii hyvän mielikuvituksen löytää yhtäläisyyksiä sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian yhteyttä selvittävien tutkimusten ja eettisesti tuomittavan kuppatutkimuksen välillä.

Avoimuus on rokote rokotevastaisuutta vastaan

- Yleinen rokotevastaisuus on denialismia, tutkijayhteisön ja tieteen hyväksymien tosiseikkojen asenteellista ja ideologista kieltämistä, jota usein pyritään ajamaan organisoidusti. Denialismin kohteeksi on joutunut aiemmin geenitekniikkaan perustuva kasvinjalostus ja ravinnontuotanto. Rokotteet ja kaupallinen rokotetutkimus osana ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa tuntuvat olevan otollista maaperää lääketieteeseen kohdistuvalle denialismille.

Professori Veikko Launis

Paras rokote tähän tautiin on tutkimuksen ja viranomaisvalvonnan avoimuus, esteellisyyskysymyksen parempi huomioiminen, kaupallisten intressien läpinäkyvämmiksi tekeminen sekä väestön vapaaehtoisuuteen pohjautuva osallistaminen kansallisiin rokoteohjelmiin. Luottamus lääketieteeseen ja lääkevalvontaan ei nykyisin enää ole automaattista ja sokeaa, vaan sitä on erikseen ylläpidettävä ja kehitettävä vuorovaikutuksen ja tiedottamisen avulla.

Sikainfluenssan kohdalla taudin ensimmäinen aalto tuli ja meni, eikä toisen aallon rantautuminen tule kaiketi olemaan yhtä suurta kohua aiheuttava - jos rantautumista nyt ylipäätään tapahtuu. Ennalta varautuminen perustui viranomaisten ja asiantuntijoiden selvityksiin uudentyyppisten pandemioiden leviämisestä ja seurausvaikutuksista. Vaara arvioitiin niin merkittäväksi, että rokotetta tilattiin koko väestölle, ja noin puolet väestöstä ehti saada rokotteen ennen "vaara ohi" merkkiä.

TN

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 09.09.2010 11:29, päivitetty 10.09.2010 08:35