Kaksikielisiä kouluja kaksikieliseen Suomeen?

Suomessa kaksikieliset lapset tarvitsevat ruotsin kielen taitonsa kehittämiseksi mahdollisimman yksikielisen ruotsinkielisen ympäristön, jollaisen vain ruotsinkielinen koulu voi tarjota, kirjoittaa professori Marketta Sundman.

Varsinkin suomenruotsalaisessa mediassa on viime viikkoina herättänyt hämmennystä ehdotus, että Suomeen tulisi perustaa kaksikielisiä kouluja, joissa opetuskielinä käytettäisiin maamme molempia kansalliskieliä, suomea ja ruotsia.

Ajatuksen toi ensimmäisenä julkisuuteen suomalais-ruotsalaisen kaksikielisen perheen äiti, Ruotsin vihreiden puheenjohtajana toiminut Maria Wetterstrand, joka on naimisissa ministeri Ville Niinistön kanssa. Kun tuli aika päättää, missä koulussa perheen esikoinen aloittaisi koulunkäyntinsä, Wetterstrandille selvisi, ettei Suomessa olekaan kouluja, joissa kaksikielinen lapsi voisi saada opetusta molemmilla äidinkielillään.

Maamme perusopetuslain mukaan suomea ja ruotsia ei voi käyttää opetuskielinä muissa kuin ns. kielikylpykouluissa; muita kieliä (esim. venäjää, ranskaa tai saksaa) voi sen sijaan vapaasti käyttää opetuskielenä kouluissa, joissa annetaan opetusta myös suomeksi.

Vähemmistökielen paras tuki on vähemmistökielinen koulu

Asiaa syvemmin tuntematon voikin pitää outona sitä, ettei kaksikielisessä Suomessa ole kaksikielisiä kouluja. Perusopetuslain pykälän tarkoituksena ei toki ole estää suomalaisia oppimasta ruotsia vaan turvata maamme ruotsinkielisen väestön mahdollisuus säilyttää äidinkielensä elävänä ja rikkaana.

Noin puolet maamme ruotsinkielisistä asuu kielellisen vähemmistön asemassa kaksikielisessä tai suomenkielisessä kunnassa. Huomattava osa heistä puhuukin kodin ulkopuolella enemmän suomea kuin ruotsia.

Tämän lisäksi kaksikielisten perheiden määrä on kasvanut siten, että tätä nykyä lähes puolet ruotsinkielisistä - etenkin miehistä - perustaa perheen suomenkielisen kanssa. Kaksikielisissä perheissä vanhemmat puhuvat yleensä lapselleen omaa äidinkieltään. Vahvasti suomenkielisessä ympäristössä lapsen ruotsin kieli tarvitsee kuitenkin erityistä tukea, jotta kielet kehittyisivät tasapainossa.

Kautta maailman kokemukset ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että vähemmistökielen paras tuki tällaisessa tilanteessa on vähemmistökielinen koulu. Suomessa kaksikieliset lapset tarvitsevat ruotsin kielen taitonsa kehittämiseksi mahdollisimman yksikielisen ruotsinkielisen ympäristön, jollaisen vain ruotsinkielinen koulu voi tarjota

Kaksikielinen koulu voisi johtaa yksikielisyyteen

Kaksikielisistä kouluista käytävässä keskustelussa on jäänyt osin epäselväksi, keille tällainen koulu olisi tarkoitettu. Ajatus siitä, että suomenkieliset, ruotsinkieliset ja kaksikieliset lapset kävisivät yhdessä samaa koulua, saattaa äkkiseltään kuulostaa sympaattiselta; siinähän molemmat kansanosat pääsisivät luontevaan kosketukseen keskenään ja oppisivat toistensa kielen.

Suomenkielisten lasten kannalta tällaisella koululla olisikin paljon hyvää tarjottavana, parhaassa tapauksessa erinomainen ruotsin kielen taito. Mutta miten kävisi ruotsinkielisten ja kaksikielisten lasten? Koulun yhteiseksi keskustelun kieleksi valikoituisi lähes varmasti suomen kieli. Oppitunneilla suomenkieliset olisivat enemmistönä, ja opettajan olisi huomioitava ensisijaisesti heidän tarpeensa. Ruotsin kielen taito jäisi melko varmasti puutteelliseksi, ei vain kaksikielisillä lapsilla vaan mahdollisesti myös ruotsinkielisistä perheistä tulevilla lapsilla.

Suomenruotsalaisten keskuudessa on kauan ollut vallalla näkemys, jonka mukaan kaksikieliset ratkaisut johtavat maassamme vääjäämättä yksikielisyyteen, nimittäin suomenkieliseen yksikielisyyteen. Vain yksikielisiä ratkaisuja, mm. yksikielisiä kouluja ylläpitämällä, on mahdollista taata maamme kaksikielisyyden tulevaisuus.

Kaksi kieltä kylpemällä

Miten sitten toimisivat sellaiset kaksikieliset koulut, jotka on tarkoitettu suomenkielisille lapsille? Helsingin Sanomien teettämän mielipidekyselyn mukaan kiinnostus tällaisia kouluja kohtaan on yllättävänkin suurta ainakin Helsingin seudulla, jossa 55 % tiedusteluun vastanneista, pääasiassa suomenkielisistä vanhemmista olisi valmis panemaan lapsensa tällaiseen kouluun (HS 1.11.2011).

Kiinnostuksen taustalla on varmasti useitakin eri tekijöitä. Ensisijaisena tavoitteena lienee hyvä ruotsin kielen taito, josta on hyötyä niin opiskelussa kuin työelämässäkin. Mutta tämän lisäksi monet vanhemmat ovat tietoisia siitä, että kahta eri kieltä hallitseva oppii muita kieliä selvästi yksikielisiä helpommin. Moni on myös kuullut tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet kahden kielen taidon kehittävän myös kognitiivisia kykyjä, jotka ilmenevät esim. hyvänä koulumenestyksenä.

Itse asiassa Suomessa on jo kouluja, joissa suomenkieliset lapset omaksuvat lähes täydellisen ruotsin kielen taidon opiskelemalla eri oppiaineita suomen kielen lisäksi myös ruotsiksi. Nämä ns. kielikylpykoulut on tarkoitettu yksikielisille suomenkielisille lapsille. Opetusmalli on peräisin Kanadasta, jossa englanninkieliset lapset kylpevät ranskan kielessä.

"Kylvetys" aloitetaan yleensä jo päiväkodissa, jossa opettajat puhuvat alusta alkaen lapsille pelkästään ruotsia. Vaikka he toki ymmärtävät myös suomea, opetus on yksikielistä ja johtaa siihen, että lapset omaksuvat vähitellen ruotsin kielen samaan tapaan kuin he ovat oppineet äidinkielensä. Peruskoulun alaluokilla opetus jatkuu ruotsinkielisenä, mutta ylemmillä luokilla yhä suurempi osa opetuksesta tapahtuu suomeksi.

Ongelmana opettajapula

Lukuisat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kielikylpyopetusta saaneiden lasten suomen kielen taito on yksikielisten lasten tasolla ja että heidän ruotsin kielen taitonsakin on joissain suhteissa lähes ruotsia äidinkielenään oppivien tasolla. Myös muut oppimistulokset ovat hyvät. Valitettavasti vain pienelle osalle halukkaista perheistä tarjoutuu mahdollisuus saada lapsensa kielikylpykouluun. Kouluista ja opettajista on pulaa mm. siksi, että kielikylpyopettajan koulutusta on tarjolla vain Vaasan yliopistossa ja sielläkin vain rajalliselle joukolle.

Kaksikielinen koulu voitaisiin mahdollisesti toteuttaa palkkaamalla suomenkielisiin kouluihin myös ruotsinkielisiä opettajia. Ongelmaksi nousisi se, että pätevistä ruotsinkielisistä opettajista on Suomessa jo nyt pulaa. Lisäksi tällainen ratkaisu voisi toimia vain joillakin paikkakunnilla, esim. Helsingissä, jonne Rkp:n entinen puheenjohtaja Pär Stenbäck on äskettäin ehdottanutkin kaksikielisen yksityiskoulun perustamista (HS 21.11.2011).

Sellainen vaihtoehto, jossa suomenkieliset opettajat opettaisivat omaa oppiainettaan myös ruotsiksi, edellyttää, että opettajan ruotsin kielen taito on riittävällä tasolla. Kaksikielisten koulujen sijaan onkin realistisempaa etsiä toisenlaisia toimintamuotoja, joissa suomenkieliset oppilaat pääsisivät luonnolliseen kosketukseen ruotsin kielen ja ruotsinkielisten kanssa - ja tietysti myös päinvastoin.

Tällaisia voisivat olla esim. suomen- ja ruotsinkielisten koulujen välillä tapahtuva oppilas- ja opettajavaihto sekä koulujen väliset ystävyysluokat, jotka olisivat yhteydessä toisiinsa esim. sosiaalisen median kautta.

Marketta Sundman
Kirjoittaja on Turun yliopiston pohjoismaisten kielten professori

Kuvat: Leo-setä, Tuija, Mikko Miettinen, Xesc

 

Julkaistu 24.11.2011 12:14, päivitetty 24.11.2011 16:12