UTUonline

Tilaa verkkolehti

Voit tilata UTUonline-verkkolehden suoraan sähköpostiisi. Liittymällä postituslistalle saat ilmoituksen heti uuden numeron ilmestyttyä.

Nimi *
Sähköpostiosoite *

Tietoa verkkolehdestä

Verkkolehti ilmestyy joka toinen perjantai.
Päätoimittaja:
Anne Paasi, anne.paasi(a)utu.fi
Viestintä, 20014 Turun yliopisto

Toimitus:
Turun yliopiston viestintä
Viestintä, 20014 Turun yliopisto

ISSN:
1797-4461

Hyödynnä UTUonline-verkkolehden artikkelit

Turun yliopiston UTUonline-verkkolehden tekstisisällöt on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä. Verkkolehden artikkeleiden ja uutisten tekstejä voi siis kopioida, levittää ja muokata omiin tarkoituksiin sopiviksi, kunhan noudattaa nimeämisvelvollisuutta. Jutussa on mainittava alkuperäisenä lähteenä UTUonline.fi-verkkolehti.

Britannian vaa'ankielipuolueen juuret 1600-luvulla

Vaa'ankieliasemaan Britannian vaaleissa nousseet Nick Gleggin johtamat liberaalidemokraatit eivät ole tulleet näyttämölle puskista, vaan puolue polveutuu mutkien kautta 1600-luvun lopun whigeistä, joiden kilpakumppaneina olivat konservatiiviset toryt.

Britannian vaalijärjestelmästä johtuu, että hallituksen muodostaminen on lähes aina ollut kahden kauppa. Yhteistyö puolueryhmien välillä ei silti suinkaan ole uutta. Sellaista esiintyi jo alkuperäisten kiistakumppanien toryjen ja whigien välillä, jotka löysivät yhteisen sävelen pannessaan toimeen ns. mainion vallankumouksen vuonna 1688. Joukko molempien puolueiden edustajia liittoutui tuolloin syrjäyttääkseen katolisen kuninkaan Jaakko II:n valtaistuimelta ja kutsuakseen hallitsijoiksi Jaakon protestanttisen tyttären Marian ja tämän puolison Vilhelm Oranialaisen.

- Monia englantilaisen poliittisen kulttuurin ja retoriikan piirteitä juontuu noilta ajoilta, kertoo englannin kielen diskurssintutkimuksen dosentti Sanna-Kaisa Tanskanen . Tanskanen on tutkinut Turun yliopiston Tucemems-projektissaan Jaakkoa alunperin kannattaneiden toryjen ja häntä vastustaneiden whigien välillä 1600-luvun lopulla käytyä propagandasotaa. Siinä kiisteltiin, voisiko katolinen Jaakko seurata valtaistuimelle protestanttista veljeään Kaarlea. Tanskanen tekee kriittistä diskurssianalyysiä whigien edustajan Henry Caren kirjoittamista antikatolisista pamfleteista.

Hurtta ja marakatti

Poliittinen kielenkäyttö oli Tanskasen mukaan tuolloin vähintään yhtä rankkaa kuin nykyäänkin. Myös nimitykset tory ja whig ovat alun perin vastustajan antamia pilkkanimiä, jotka kumpikin puolue sitten itsekin omaksui käyttöön. Tory tarkoitti irlantilaista lainsuojatonta ja whig skotlantilaista kapinallista. Henry Care nimitti pamfleteissaan päävastustajaansa Sir Roger L'Estrangea hurtaksi ja tämä puolestaan Carea marakatiksi.

Englannissa - varsinkaan Lontoon seudulla - lukutaito ei ollut enää 1600-luvun lopulla vain sivistyneistön etuoikeus, se oli yleistä mm. käsityöläisten ja kauppiaiden keskuudessa. Helppolukuisten ja kärkevien pamflettien ja sanomalehtien välityksellä kansa seurasi innokkaasti poliittisia tapahtumia. Jotkut tutkijat katsovatkin, että lehdistöä voidaan Englannissa nimittää "neljänneksi valtiomahdiksi" jo 1600-luvulla.

Useat nykyisen brittiläisen poliittisen retoriikan piirteistä periytyvät jo 1600-luvulta. Erityisesti sarkastinen poliittinen huumori, jota nykypäivän Britanniassa viljellään niin parlamentissa kuin lehdistössäkin, alkoi jo tuolloin olla suosittua. Henry Carenkin pamfletteihin oli usein liitetty erityinen vitsiosio, jossa pantiin halvalla paavia ja katolisen kirkon metkuja.

Esimerkkinä vastaavan sarkastisen huumorin käytöstä nyky-Britanniassa Tanskanen mainitsee Sun-lehden otsikon uutisessa, jossa kerrottiin Gordon Brownin yrityksistä jatkaa pääministerinä vaalitappion jälkeen. Otsikko kuului:
TALONVALTAAJA KIELTÄYTYY LÄHTEMÄSTÄ N:O 10:STÄ!

Toryjen ja whigien aateperintö elää

Dosentti Sanna-Kaisa Tanskanen

Rojalistiset toryt olivat vanhoillisia ja nykyisestä konservatiivipuolueestakin käytetään yleisesti tuota nimitystä. Whigit olivat toryjä vapaamielisempiä. He kannattivat parlamentin vahvaa valtaa ja vastustivat yksinvaltaista kehitystä. Siinäkin mielessä liberaalidemokraatit jatkavat whigien aatteellista perintöä. Mutta heidän historiassaan on kytkös myös toiseen valtapuolueeseen Labouriin.

Whigit olivat Englannissa vallassa heti mainion vallankumouksen jälkeen sekä myöhemmin Yrjöjen aikana 1700-luvulla. Whigit ja vapaakauppaa kannattavat toryt muodostivat 1800-luvun puolivälissä Liberaalipuolueen, joka säilyi merkittävänä poliittisena voimana Britanniassa aina 1920-luvulle saakka. Vuonna 1988 se yhdistyi Labour-puolueesta irtautuneiden sosiaalidemokraattien kanssa Liberaalidemokraattiseksi puolueeksi. Sen johdossa on vuodesta 2007 lähtien toiminut Nick Clegg.

Timo Niitemaa

Kuva: The Prime Minister's Office

Julkaistu 12.05.2010 11:39, päivitetty 14.05.2010 08:07