Alzheimerin arvoituksen jäljillä

Tutkijat ovat jo yli sata vuotta yrittäneet turhaan löytää Alzheimerin taudin syitä ja parannuskeinoja.  Ratkaisu saattaa löytyä molekyylikuvantamisella, joka tekee aivojen toiminnan ja sen aineenvaihdunnan häiriöt näkyviksi.

Alzheimerin taudin kulusta tiedetään, että joissakin kohtaa aivoja alkaa vähitellen tapahtua hermosolujen tuhoutumista. Näihin kohtiin alkaa kertyä beta-amyloidi -nimistä valkuaisainetta, joka sakkautuu ja muodostaa plakeiksi kutsuttuja kasautumia.

Kasautumat ja hermosolujen tuhoutuminen ehkäisevät viestien välittymisen toisille hermosoluille. 
– Näin tiedonsiirto aivoissa alkaa pätkiä, asiat eivät pysy mielessä ja viimeaikaset tapahtumat alkavat unohtua, kuvaa Alzheimerin taudin ensimmäisiä näkyviä oireita professori Juha Rinne Turun yliopiston valtakunnallisesta PET-keskuksesta.

Mitä lähempänä aivojen aineenvaihduntahäiriöiden syntyä havaintoja pystytään tekemään, sitä helpompaa on erottaa häiriöiden perimmäinen syy matkan varrella tulleista muista tekijöistä ja myös ehkäistä taudin etenemistä. 
– Tässä kohtaa astuu esiin molekyylikuvantaminen ja PET-kamera, sanoo Juha Rinne.

Esimerkiksi magneettikuvaus ei ole tarpeeksi herkkä erottamaan edes plakkeja. Juha Rinne selittää magneettikuvauksen ja PET-kuvauksen eroa: - Kun magneettikuvasta nähdään lähinnä aivojen rakenne ja siinä tapahtuneet muutokset, PET kertoo aivojen toiminnasta, siitä mitä aivoissa tapahtuu. PET-kuvauksessa voidaan erottaa jo vaihe, jossa hermosolut eivät enää toimi kunnolla.

PET-kuvauksessa (positroniemissiotomografia) potilas saa verenkiertoonsa lyhytikäistä radioaktiivista merkkiainetta. Veren mukana merkkiaine kulkeutuu myös aivoihin ja osallistuu siellä aivojen aineenvaihdunnan prosesseihin. PET-kameran ja tietokonesimulaation avulla prosesseista saadaan havainnekuvia, joita voidaan vertailla ja tutkia. Merkkiaine on ihmiselle vaaraton, sillä säteily puoliintuu nopeasti – kysymys on minuuteista.

Nanopartikkelit avuksi

Uusin tutkimuslinja, jota Turun yliopiston valtakunnallisessa PET-keskuksessa Juha Rinteen johdolla tutkitaan, liittyy nanopartikkeleiden käyttöön. Nanopartikkelit ovat äärimmäisen pieniä – nanometri tarkoittaa millimetrin miljoonasosaa – ja ne pääsevät helposti kulkemaan elimistössä.

Euroopan unionin rahoittamassa projektissa etsitään esimerkiksi nanopartikkelia, joka kykenisi sitoutumaan plakkiin. Tämä nanopartikkeli voitaisiin leimata sopivalla radioaktiivisella isotoopilla ja PET-kameralla seurata elävän ihmisen aivoissa, minne nanopartikkeli kulkeutuu ja missä plakkeja on.  
– Näin päästäisiin luotettavaan ja mahdollisimman varhaiseen taudin diagnoosiin, Rinne sanoo.

PET-kuvaus auttaa myös lääkekehityksessä sekä hoidon vaikutusten tutkimisessa. Tällöin lääkeaine merkataan ja katsotaan kulkeutuuko se sinne, mihin halutaan tai onko testattavalla lääkkeellä haluttua vaikutusta. 

Tänään ollaan esimerkiksi jo aika pitkällä sellaisten lääkkeiden kehittelyssä, jotka vaikuttavat amyloidivalkuaisen kertymistä estävästi. Perinteisessä lääketestauksessa on seurattava potilasjoukkoja ja vertailujoukkoja monta vuotta, ennen kuin mahdolliset vaikutuserot havaitaan.
- PET-kuvantamisella tämä ero kyetään näkemään ratkaisevasti nopeammin ja näin lyhentää lääkkeiden pitkää testausprosessia, Rinne sanoo.

Timo Niitemaa

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 22.01.2009 09:53, päivitetty 22.01.2009 19:21