Lapsi toimii liikenteessä omilla säännöillään

Juuri nyt liikenteessä kuhisee. Pienet koululaiset tapailevat ensimmäisiä kertoja koulureittejään pyöräillen, kävellen, juosten, pomppien. Minkä ikäisenä lapsi voi turvallisesti kulkea yksin liikenteessä, liikennepsykologi Sirkku Laapotti?

- Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Turvalliseen liikenteessä liittymisen kykyyn vaikuttaa, millaisesta ympäristöstä on kyse. Siihen vaikuttavat myös lapsen kokemukset ja harjaantuminen sekä yksilöllinen kehitysvaihe ja persoonallisuustekijät, Laapotti luettelee.

- Joka tapauksessa koulunsa aloittavat 6-7–vuotiaat lapset joutuvat vaativan tehtävän eteen. Heillä on vielä paljon matkaa 12 vuoden ikään, joka katsotaan liikennelainsäädännössä eräänlaiseksi rajapyykiksi, jonka jälkeen esimerkiksi lapsella ei enää ole erityisoikeutta pyöräillä jalkakäytävällä.

Laapotti muistuttaa, että pyöräily on liikenteessä kävelyä vaativampaa. Suurempi nopeus ja ajoneuvon käsittely vaikeuttaa tilanteiden hallintaa.

- Siksi esimerkiksi monissa alakouluissa on sääntö, että ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat eivät saa tulla pyöräillen kouluun. On turvallisempaa opetella liikenteessä toimimista ensin kävelijänä.

Liikenneympäristöt suunniteltu aikuisille

Lapsen havaitsemistoiminnoissa ei sinänsä ole mitään vikaa: näön tarkkuus ja reaktionopeus ovat vähintään samalla tasolla kuin aikuisilla.

- Liikenneturvallisuuden kannalta keskeisessä asiassa, tarkkaavaisuuden suuntaamisessa ja havaittavissa sisällöissä on lapsien ja aikuisten välillä suuri ero.

Liikenneympäristöt on suunniteltu aikuisten ja usein vieläpä autoilevien aikuisten ehdoilla. Liikennesäännöt tiemerkintöineen, liikennemerkkeineen ja autoilijoiden välisenä viestintänä ovat selkeitä autoileville henkilöille.

- Kokenut liikenteessä liikkuja ymmärtää liikennejärjestelmän kokonaisuuden ja tietää pienistäkin vihjeistä, mikä on oleellista havaittavaa missäkin tilanteessa.

Oikea vai vasen?

Toisin on pienen koululaisen tilanne. Hänen sisäiset mallinsa liikenteestä ovat vielä puutteelliset, vaikka tiettyä koulureittiä olisi etukäteen harjoiteltukin.

- Lapsi ei välttämättä ymmärrä edes käsitteitä oikea ja vasen puhumattakaan monimutkaisemmista liikenteen käsitteistä ja ilmiöistä. Lapsi on kiinnostunut eri asioista kuin aikuiset, ja hänen tarkkaavaisuutensa suuntautuu sen mukaan. Lapsen mielenkiinnon voi viedä kadun toisella puolella odottava kaveri sen sijaan, että hän kiinnittäisi huomionsa autojen kulkuun ja kokonaistilanteeseen.

- Lapsi voi havaintonsa jälkeen autoilijan kannalta äkkiarvaamatta juosta kaverinsa luokse – ja auton eteen.

- Lapsi odottaa ja odottaa hiljaisella vauhdilla
lähestyvää autoa, vaikka olisi hyvin ehtinyt
ylittää tien. Lähestyvän ajoneuvon nopeuden
arviointivaikeus voi johtaa myös vaaralliseen
tienylitykseen, liikennepsykologi Sirkku
Laapotti muistuttaa.

Onnettomuuksia useammin vapaa-ajalla

Lapsen maailma laajenee harppauksenomaisesti koulun aloittamisen yhteydessä, hän saa uusia kavereita ja liikkumisreviiri alkaa kasvaa. Monesti koulureittien turvallisuuteen kiinnitetään paljonkin huomiota, mutta vapaa-ajan kulkureitit jäävät vähemmälle huomiolle.

- Lapsille sattuukin onnettomuuksia useammin muilla kuin koulumatkoilla. Koulureittien opitut toimintatavat saattavat unohtua varsinkin kaveriporukassa ja innostuneena. Siksi ei pelkästään koulujen läheisyydessä vaan laajemminkin taajamissa tulisi ajoneuvoilla olla riittävän alhaiset nopeudet, jotta aikaa jää havainnointiin ja lasten huomioon ottamiseen.

- Lapsen liikenneturvallisuus on aina aikuisten vastuulla, Laapotti painottaa.

Liikennepsykologian kongressi- ja seminaariviikko järjestetään Turun yliopistossa 23.-27.8.

TK
Kuvat: Tomi Knuutila, Liikenneturva/Pekka Vartiainen

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 12.08.2010 14:29, päivitetty 12.08.2010 15:17