Ajokoulutus uudistuu − nuoret kuljettajat älyvalvontaan?

Vuodesta toiseen kesä tuo Suomen teille nuoret kaaharit, jotka säännöistä ja suosituksista piittaamatta ajautuvat liikenneonnettomuuksiin. Onnettomuusprofiilikin on selkeä: viikonloppuyö, hyvät ajo-olosuhteet, kaverit ja alkoholi. Riittävätkö nuorten ajokoulutuksessa saamat taidot turvalliseen autoiluun, psykologian tohtori Sami Mynttinen?

− Suomalaiset nuoret kuljettajat ovat hyviä arvioimaan itse omia taitojaan. Samalla kuitenkin tiedetään, että kun muiden ikäryhmien liikenneturvallisuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut, on se nuorilla 18−24-vuotiailla kuljettajilla pysynyt paikoillaan.

Itsearviointitaitojen ja todellisuuden välillä tuntuu vallitsevan ristiriita. Miten Mynttinen selittää vahvuuksien ja heikkouksien huonoa vastaavuutta?

− Ajokoulutuksessa on selkeästi sekä määrällisiä että laadullisia kehittämistarpeita. Suomessa ajoharjoittelua on 16 tuntia, mikä on vähän minkä tahansa taidon opettelemiselle.

− Nuorten kuljettajien pitäisi myös oppia arvioimaan ajotaitojaan kokonaisvaltaisemmin. Nyt itsearvioinneissa keskitytään spesifeihin taitoihin, kuten esimerkiksi kaasun, jarrun ja kytkimen käyttämiseen.

Vaikka itsearviointi sujuisikin, on nuorten vaikeaa ottaa itsekriittistä ajattelua avuksi, kun kaveriporukka pitäisi kuskata viikonlopun rientoihin.

− Ajoharjoitteluun olisi syytä sisällyttää myös sosiaalisen paineen kestämisen harjoittelua. Nuoret kuljettajat tarvitsevat osaamista sellaisten tilanteiden tunnistamiseen, joissa heitä painostetaan ajamaan.

Suomalainen kuljettajankoulutusjärjestelmä puutteineen kaikkineen pohjaa satavuotisiin perinteisiin, jotka on otettava huomioon ajokoulutuksen sisältöjä kehitettäessä.
− Uudistuksia on tehtävä niin, että ne sopivat Suomen malliin. Koko järjestelmää on vaikeaa uudistaa. Toivoisin, että uusien kuljettajien annettaisiin olla uusia kuljettajia kauemmin.

Missä lapsi ajelee?

− Suuri osa nuorista kuljettajista osaa ajaa ihan hyvin. Kortin saaneiden joukkoon mahtuu kuitenkin aina pieni joukko, jossa tyhmyys ja asennevammat tiivistyvät, Mynttinen sanoo.

Hän kuvailee, että tähän joukkoon kuuluvat ovat yleensä miespuolisia, ja he käyttäytyvät riskihakuisesti myös muualla kuin ratin takana.
− Heillä on kilpailuhaluja sekä tarve näkyä ja tulla nähdyksi. Heidän huviajeluissaan kumuloituvat monenlaiset riskit.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tutkimusjohtajana työskentelevä Mynttinen kaipaa muutoksia myös kotona tapahtuvaan asennekasvatukseen.
− Lapsi seuraa monta vuotta, miten äiti ja isä ajavat. Jos esimerkiksi turvavyön käytöllä ei ole väliä, tarttuu asenne kummasti lapseen ja nuoreen.

Turun yliopistosta väitellyt psykologian tohtori
Sami Mynttinen kertoo, että ajokoulutuksen
uudistuksissa kuuma kysymys on noviisikul-
jettajien riskiryhmien tunnistaminen.

Mynttisen mieleen olisi myös nuorten kuljettajien seuranta älykkäiden järjestelmien avulla.
− Olisi aivan mahdollista kerätä luotettavaa tietoa siitä, missä uusi kuljettaja ajelee ja millä tavalla. Vanhemmat voisivat kohtuulliseen hintaan saada tällaisia tietoja käyttöönsä, ja nuoren kuskin autolla liikkumista rajoittaisi se, että kotona tiedetään missä mennään ja miten lujaa. Poliisit eivät kykene valvomaan kaikkea.

Mynttinen korostaa, että isoveli valvoo -tyyppisen ajattelun sijaan kyse on välittämisestä.
− Vanhempien kuuluukin kantaa vastuu siitä, missä heidän pienokaisensa ajelee. Kyse on älykkäästä kontrollista, johon ehdottomasti kuuluu palautteen antaminen ja saaminen.

Teksti: Taru Suhonen

Kuvat: Storm Crypt,  *Zara, TS

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 12.05.2010 09:13, päivitetty 14.05.2010 15:05