Ristiriitainen rippisalaisuus

Onko yhteiskunnalla oikeus rippisalaisuuden murtamiseen, kun papin vaikeneminen voi törmätä uhrin oikeuksiin ja rikoksien ennalta ehkäisyn vaatimuksiin, filosofian tutkijatohtori Helena Siipi?

- Rippisalaisuuden murtamisen ongelma perustuu kahden velvoitteen ristiriitaan. Yhtäältä papilla on velvoite olla lavertelematta hänelle uskotuista salaisuuksista. Toisaalta hänellä on velvoite suojella ihmisiä väkivallalta. Velvoitteet ovat ristiriitaisia silloin, kun yhden täyttäminen edellyttää toisen rikkomista. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa ripissä paljastetun pedofilian kertominen viranomaisille – esimerkiksi poliisille tai lastensuojeluun – estäisi teon uusimisen tai jatkumisen.

Sosiaali- ja terveysministeriö päätti 27. toukokuuta, ettei se vaadi rippisalaisuuden murtamista lastensuojelulakiin tehtävällä muutoksella. Lastensuojelun pohtiminen jatkuu kirkon sisällä.

Erilaisia velvoitteita

Sekä velvoite salaisuuden pitämiseen että velvoite väkivallalta suojeluun ovat niin sanottuja prima facie -velvoitteita. Prima facie –velvoitteet eivät ole absoluuttisia siten, että niiden mukaan tulisi toimia aina. Prima facie –velvoitteen mukaan tulee toimia, ellei mikään muu vahvempi velvoite määrää toimimaan toisin. Se, mikä velvoitteista on vahvin, vaihtelee tilanteesta toiseen.

Esimerkiksi velvoite auttaa liikenneonnettomuuden uhreja on yleensä vahvempi kuin velvoite saapua ajoissa sovittuun tapaamiseen. Tilanteessa, jossa kirurgi on matkalla suorittamaan kiireellistä leikkausta ja onnettomuuspaikalla on muita auttamiskykyisiä henkilöitä, voi kirurgin velvoite ajoissa saapumiseen kuitenkin olla vahvempi.

Vaikuttaa, että velvoite väkivallalta suojeluun on lähes aina vahvempi kuin velvoite salaisuuden pitämiseen. On tärkeämpää turvata ihmisten henki ja terveys, kuin salata heidän arkaluontoiset tietonsa viranomaisilta. Näin ollen papin tulisi tilanteessa, jossa rippisalaisuuden rikkominen auttaa ehkäisemään väkivaltaa, paljastaa rippisalaisuus.

Suojaako salaisuus vai sen murtaminen paremmin uhria?

- Ajatus, että papin velvoittaminen paljastamaan rippisalaisuudet toimisi tehokkaana väkivaltarikosten ehkäisykeinona, on kuitenkin liian yksioikoinen. Jos papit olisivat velvollisia paljastamaan ripissä kerrotut rikokset, eivät rikosten tekijät niitä heille kertoisi. Todennäköisesti myös monet uhrit vaikenisivat. Rikoksista kertomatta jättäminen voi olla haitallista uhrille, mahdollisille tuleville uhreille ja rikollisille. Rikoksen tekijä ja uhri menettäisivät mahdollisuuden rippiin liittyvään sielunhoidolliseen eheytymiseen.

Mahdollisuus rippiin saattaa myös ehkäistä tulevia rikoksia, jos pappi saa sielunhoidollisella keskustelulla ohjattua rikollisen kaidalle tielle. Oleellinen kysymys tällaisessa seurauseettisessä tarkastelussa on, suojaako uhreja paremmin ehdoton rippisalaisuus vai velvoite rippisalaisuuden murtamiseen.

Pappien lisäksi myös esimerkiksi lääkäreillä on salassapitovelvollisuus. Lääkäreillä on lakiin kirjattu velvoite rikkoa salassapitovelvoite, jos se on välttämätöntä toisen henkilön hengen tai terveyden suojelemiseksi.

Myös lastensuojelulaki velvoittaa terveydenhuollon henkilöstön ilmoittamaan lapsen kaltoin kohtelusta. Salassapitovelvoite ei siis terveydenhuollossa ole este pedofiliasta ilmoittamiseen, vaan sen paljastamisen viranomaisille katsotaan olevan paitsi juridinen myös eettinen velvoite. On vaikeaa nähdä, miten pappien salassapitovelvoite voisi olla vahvempi kuin lääkäreiden. Tuskin pappien mahdollisuudet estää väkivaltarikoksia ovat lääkäreitä paremmat.

Kirkon erioikeudet harkintaan

- Rippisalaisuuden murtamisen ongelmaa voi lähestyä myös kysymällä, tulisiko kirkolla ylipäätään olla erioikeuksia yhteiskunnassa. Voiko kirkko esimerkiksi työntekijöitä palkatessaan harjoittaa sellaista sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, jonka laki muilta työnantajilta kieltää? Vastaavasti, voiko papilla olla erityinen oikeus tai velvoite sellaisen salaisuuden pitämiseen, jonka laki vaatii muut paljastamaan?

Näyttää, että rippisalaisuuden ehdottomuuden murtaminen on perusteltua. Rippisalaisuuden murtamisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa yksioikoista pappien velvoitetta ilmoittaa rikoksista viranomaisille.

Tällainen velvoite voitaisiin terveydenhuollon lainsäädännön tapaan rajata koskemaan vain tapauksia, joissa salaisuuden murtaminen on välttämätöntä henkilön hengen tai terveyden suojaamiseksi. Lievemmissä tapauksissa riittäisi, että papilla olisi mahdollisuus harkintansa mukaan ilmoittaa tietoja viranomaisille ja viranomaisilla mahdollisuus pyytää tietoja papilta.

TN

Kuva: Sirkku, Tomm  Walker, Matt Callow

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 26.05.2010 12:24, päivitetty 27.05.2010 17:49