Ilmastokokouksen eväät eivät yksin riitä sademetsien suojeluun

Kööpenhaminan ilmastokokousta valmistelevissa neuvotteluissa on trooppisten metsien kadon estäminen noussut keskeiseen asemaan. Voidaanko tropiikin metsien tuho pysäyttää, sademetsien käytöstä ja suojelusta vastikään väitöstutkimuksen tehnyt Matti Salo Turun yliopiston biologian laitokselta?

- Kyllä se on mahdollista, mutta helppoa se ei olisi, mikäli näin todella haluttaisiin tehdä. Jos maailman trooppisten metsien määrän väheneminen ja niiden laadun heikkeneminen halutaan pysäyttää, on tapahduttava hyvin paljon enemmän kuin se, mihin Kööpenhaminan mahdollisilla päätöksillä pystytään vaikuttamaan.

Trooppisia metsiä on Eurooppaa ja Antarktista lukuun ottamatta kaikilla mantereilla ja kymmenissä eri maissa. Siinä missä tropiikin metsien laajuus ja laatu vaihtelevat eri puolilla maailmaa suuresti, myös niihin kohdistuvat uhat ovat aivan yhtä monimuotoisia.

Voidaan sanoa, että Kaakkois-Aasiassa suurinta tuhoa aiheuttavat laajenevat öljypalmuplantaasit, Afrikan metsiä pirstaloivat etenkin hakkuut sekä viljelymaan raivaus, ja Etelä-Amerikan Amazoniassa laajimmat tuhot liittyvät karjankasvatukseen ja maanviljelyyn. Kuitenkin kaikkien näiden syiden taustalla on paljon monimutkaisempia tapahtumaketjuja. Pelkillä maailmanlaajuisilla taloudellisilla kannustinjärjestelmillä kaikkiin metsäkadon syihin ei voida mitenkään vaikuttaa.

Taustalla päätöksentekoa monilla tasoilla

- Trooppisten metsien kohtalo on sidoksissa päätöksiin, joita tehdään eri tasoilla ja erilaisin vaikutuksin aina politiikkaa ohjaavista kansainvälisistä järjestöistä sitä toteuttaviin kansallisiin ja paikallisiin hallintokoneistoihin sekä lopulta kouriintuntuvia metsämaan ja luonnonvarojen käyttöpäätöksiä tekeviin yksittäisiin ihmisiin. Tästä syystä on paitsi vaikea osoittaa yksittäisiä vastuullisia siihen, että trooppiset metsät tuhoutuvat, myös hankalaa löytää yhtenäisiä keinoja metsäkadon pysäyttämiseksi.

Ongelmallista on myös se, etteivät erilaisia päätöksiä tekevien ihmisten tarkoitusperät, tarpeet ja tieto kohtaa toisiaan. Näin päätöksiä tehdään usein näennäisen tehokkaasti eri tasoilla, vaikka lopulta metsän kohtalosta päätetään siellä, missä metsä kasvaa.

Yksi suuri edistysaskel olisi se, että laajimpia metsätuhoja aiheuttavien yksittäisten maankäyttömuotojen kuten öljypalmuplantaasien, karjan laitumien ja soijaviljelmien laajeneminen saataisiin kokonaan pysäytettyä. Suuryritysten ja suurtilallisten toimiin voitaisiin periaatteessa vaikuttaa lainsäädännöllä ja lain noudattamisen valvonnalla, mutta taloudellisten ja poliittisten kytkentöjen takia näin ei toistaiseksi juuri ole tapahtunut.

Monilla alueilla, kuten esimerkiksi läntisessä Amazoniassa, suuri osa metsätuhoista liittyy lisäksi tavalla tai toisella hyvin pienimuotoisten elinkeinojen harjoittamiseen. Vaikka valikoivat hakkuut, joissa arvokkaat puuyksilöt poimitaan laajalta alueelta, tai esimerkiksi kaskiviljely voivat yksittäisissä tapauksissa olla melko harmittomia, niidenkin vaikutus metsään voi olla tuhoisa silloin, kun ihmistiheys kasvaa, eikä riittävän pitkälle kaskikierrolle tai puuston uusiutumiselle ole mahdollisuuksia.

Trooppisten maiden sisäinen muuttoliike metsäisille seuduille on osa laajaa yhteiskunnallista muutosta, jonka seuraukset nähdään usein metsien häviämisenä. Vaikka maankäyttöpäätöksiä lopulta tekevät tällöin yksittäiset ihmiset, olisi heidän syyllistämisensä paitsi kohtuutonta myös täysin turhaa. Ihmiset etsivät elantonsa joka tapauksessa jostakin.

Tutkimuksen painopiste suojelusta käytön
suunnitteluun

- Tieteellä on viime vuosikymmeninä ollut erityisen merkittävä rooli Amazonian alueen luonnonsuojelun suunnittelussa. Mikäli trooppisten metsien laajuus todella halutaan säilyttää, tulee tutkimuksen painopiste väistämättä jatkossa kuitenkin siirtymään yhä enemmän suojelualueiden ulkopuolisten metsien hallitun käytön tukemiseen. Tässä tehtävässä onnistumisesta tieteellä on toistaiseksi suhteellisen vähän näyttöjä. Tärkeää olisikin se, että tutkijat lisäisivät vuorovaikutustaan niiden tahojen kanssa, joille tietoa pyritään tuottamaan ja joiden päätöksentekoa halutaan parantaa.

Matti Salo keskellä tutkimuskohdettaan.

Viime kädessä tropiikin metsien kohtalo on sidoksissa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Edistyksellisinkään lainsäädäntö ei paranna ympäristön tilaa niin kauan, kun lain noudattamista ei voida yhtäältä valvoa tai toisaalta pitää kaikille ihmisille kohtuullisena vaatimuksena.

Lisäksi terveellisenä muistutuksena tieteen, taloudellisen hyvinvoinnin ja tehokkaan lainsäädännön mahdollisuuksien rajallisuudesta metsien suojelulle ja pitkäaikaiselle hyvälle käytölle toimivat omat suomalaiset metsämme. Tarkkakaan tieteellinen tieto ei riitä silloin, kun suojelun ja käytön tavoitteista ei ole olemassa riittävän laajaa yhteisymmärrystä.

TN

Kuvat: Aitor Améztegui, Nosha

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 22.10.2009 08:20, päivitetty 22.10.2009 13:41