Lapset median huostassa

Suomalais-venäläisen pojan huostaanotosta nousi kansainvälinen kohu, jossa moni asia on jäänyt hämäräksi. Ovatko viranomaiset vaitiolovelvollisuuksineen täysin median armoilla, perheoikeuden tutkija Eeva Valjakka Turun yliopistosta?

- Jos asiaa tarkastellaan tämän yksittäistapauksen kautta, niin voidaan sanoa, että viranomaiset ovat tietyssä määrin median armoilla. Asian käsittelyyn ja päätöksentekoon osallistuneet viranomaiset ovat todellakin salassapito- ja vaitiolovelvollisia, jonka vuoksi he eivät voi tuoda esiin asiassa ilmitulleita seikkoja tai niitä syitä, joihin heidän päätöksensä ovat perustuneet.

On valitettavaa, että lastensuojelu nousee julkisen keskustelun kohteeksi yleensä vain yksittäistapausten kautta, jolloin kuva muodostuu yksipuoliseksi ja pääasiassa negatiiviseksi. Toisaalta on todettava, että silloin kun lastensuojelu ylipäätään ylittää uutiskynnyksen, kuten tässä kansainvälisen kohun aiheuttaneessa tapauksessa, viranomaisten on syytä skarpata. Nythän päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi, että suomalaisviranomaisia vietiin kuin pässiä narussa. Vaikeneminen asiassa ei ehkä sittenkään ollut paras strategia, vaikka tietynasteiseen varovaisuuteen olikin aihetta.

Mallia voisi ottaa esimerkiksi poliisitoimen tiedotuksesta, jossa varsin nopeasti reagoidaan yleistä mielenkiintoa herättäviin uutisiin - kulloinkin käsillä olevan tapauksen yksityiskohtia paljastamatta. Vähintäänkin voisi toivoa, että kun seuraavan kerran lastensuojelusta käydään tunnepitoista ja tuohtunutta mediakeskustelua, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriöstä löytyisi henkilö, joka yksittäistapaukseen kantaa ottamatta voisi tuoda esiin niitä yleisiä periaatteita ja lain säännöksiä, jotka oikeuttavat ja velvoittavat sosiaalityöntekijöiden toimintaa.

Vaikka nyt puheena oleva tapaus on omanlaisensa ja tapauksen taustalla on tekijöitä, jotka eivät varsinaisesti liity ko. lapsen huostaanottoon johtaneisiin syihin, voidaan tapausta pitää esimerkkinä siitä, miten lastensuojelua yleisimmin käsitellään mediassa.

Sosiaaliviranomaiset syytetyn penkillä

- Tavallista on, että lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen vanhemmat, yleensä heitä edustavan avustajan välityksellä, kritisoivat viranomaisia syyttäen heitä harkintavallan väärinkäytöstä, jopa mielivallasta. Useimmiten kritiikin kohteena ovat kunnan sosiaaliviranomaiset.

Sekä lehtien mielipideosastot että nykyisin yhä useammin internetin keskustelupalstat täyttyvät vanhempia sympatisoivista ja viranomaisia moittivista kirjoituksista, joissa viranomaisia kritisoidaan perusteettomista tai liian voimakkaasti perheen yksityisyyteen puuttuvista toimista.

Uutiset koulu- tai perhesurmista taikka yksin yöllä ulkona äitiään etsivistä lapsista ovat puolestaan kirvoittaneet kansalaiskeskustelun viranomaisten toimimattomuudesta ja kyvyttömyydestä reagoida perheiden ja lasten ongelmatilanteisiin riittävän varhain. 

Jos ei muutoin, niin ainakin tasapuolisuuden nimissä voisi olla hyvä kuulla julkisuudessa puheenvuoroja siitä, miten hankala sosiaalityöntekijöiden rooli lastensuojelutoimien toteuttajina ja päätöksentekijöinä on. Useimmiten lastensuojelun asiakkaiksi tulevien perheiden, lasten ja nuorten elämäntilanteet ovat vaikeita, eikä helppoja tai nopeita ratkaisuja tilanteen parantamiseksi ole olemassa.

Lastensuojelukeskustelua tarvitaan

- Samaan aikaan kun asiakkaiden määrä on kasvanut, käytettävissä olevat resurssit ovat niukentuneet. Monien intressien ristipaineessa tehtävää lastensuojelutyötä negatiivinen julkisuuskuva ei ainakaan helpota. Tämän vuoksi julkisuudessa käytävä asiallinen lastensuojelukeskustelu puoltaisi paikkaansa.

Perheiden ja lasten yksityisyyden suojaamiseksi jo lastensuojelun asiakkuus itsessään on laissa säädetty salassapidettäväksi tiedoksi - muista tiedoista puhumattakaan. Viranomaisilla ei siis ole lupa käydä keskustelua julkisuudessa yksittäisistä tapauksista edes silloin, kun vanhemmat, kuten puheena olevassa tapauksessa, tulevat julkisuuteen ja esittävät väitteitä sosiaaliviranomaisten virheellisestä menettelystä.

Olivatpa asiaan osallisten esittämät tiedot miten tarkoitushakuisia hyvänsä, viranomaiset eivät voi niitä yleisillä forumeilla kommentoida. Ja miksi pitäisikään. Jos henkilö katsoo, että viranomaisten päätöksellä on perusteettomasti puututtu hänen oikeuksiinsa tai rajoitettu hänen vapauttaan, hänellä on mahdollisuus valittaa päätöksestä. Samoin silloin, jos hänen käsityksensä mukaan asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe. Demokraattisessa oikeusvaltiossa oikeutta ei käydä mediassa, vaan sitä varten perustetuissa puolueettomissa tuomioistuimissa.

Sijoitus kodin ulkopuolelle äärimmäinen keino

- Lastensuojelu on kunnallinen erityispalvelu, jonka tehtävänä on turvata lapsen hyvinvointi sekä kasvun ja kehityksen mahdollisuudet silloinkin kun vanhempien tai muiden lapsesta huolehtivien henkilöiden voimavarat ovat syystä tai toisesta heikentyneet.

Eeva Valjakka

Ennen kuin lastensuojelutoimiin voidaan ryhtyä, sosiaaliviranomaisten on selvitettävä, voidaanko vanhempia ja lasta auttaa ns. yleisten palvelujen piirissä, kuten päiväkodissa vai ovatko ongelmat sen luonteisia, että perhe tarvitsee nimenomaan lastensuojelupalveluja.

Kuten yleisemminkin lapsiperheille ja lapsille tarkoitettujen palvelujen piirissä myös lastensuojelussa ensisijaisena pyrkimyksenä on tukea vanhempia lapsen huolenpito- ja kasvatustehtävässä.

Tavoitteena on löytää sellaisia avun ja tuen muotoja, joilla perheen jäsenten elämäntilannetta voidaan helpottaa. Lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle turvaudutaan vasta viimesijaisena keinona. Lapsen kiireelliseen sijoitukseen turvaudutaan tilanteissa, joissa lapsi on välittömässä vaarassa esimerkiksi lapseen kohdistuvan väkivallan vuoksi.

TN

Kuvat: Hanna Oksanen,  KayVee.INC ,  David  Sidlinger

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 31.03.2010 09:58, päivitetty 01.04.2010 14:07