Intian vaaleissa tuskin selvää voittajaa

Intian 700 miljoonaa äänestäjää valitsee kuukauden kestävissä vaaleissa parlamenttia. Miltä vaaliasetelmat näyttävät, Turun yliopistossa vieraileva intialainen politiikan tutkija, professori Santanu Gupta?

Intiassa on jokin puolue saanut yksinään enemmistön parlamentin alahuoneeseen viimeksi vuoden 1984 vaaleissa. Sen jälkeen on hallitusta muodostettaessa aina jouduttu turvautumaan koalitioihin.

Intiassa on kyllä periaatteessa kaksipuoluejärjestelmä. Tällä hetkellä hallitusta johtaa keskustavasemmistolainen kongressipuolue. Oppositiossa on hindunationalistinen oikeistopuolue BJP. Mutta vaalipiireissä eri puolella laajaa valtiota on runsaasti paikallisia ehdokkaita ja puolueita, joilla saattaa olla laajakin alueellinen kannatus.

- Suoraa enemmistöä saa tuskin nytkään kumpikaan pääpuolueista, arvelee Santanu Gupta, joka työskentelee kesäkuun puoliväliin asti julkisen valinnan huippuyksikössä Turun yliopistossa. Professori Guptan vierailu kuuluu Euroopan ja Aasian yliopistojen tutkijavaihto-ohjelmaan. Gupta tutkii ns. rajaparadoksin todennäköisyyttä Intian vaaleissa. Hänen tutkimuskohteensa on viimeksi eli vuonna 2004 pidetyt vaalit.

Intian vaalijärjestelmä perustuu brittiläiseen malliin, jossa maa on jaettu yhden edustajan vaalipiireihin. Rajaparadoksi syntyy, kun ehdokas tulee valituksi piiristään vähemmällä kuin 50 prosentilla annetuista äänistä. Tällainen tapahtuu usein, kun ehdokkaita on enemmän kuin kaksi. – Intiassa ehdokkaita vaalipiiriä kohti on yleensä 8 – 15, enimmillään jopa 35. Toista äänestyskierrosta eniten ääniä saaneiden kesken Intiassa ei järjestetä. Niinpä vuoden 2004 vaaleissa tuli valituksi jopa ehdokas, joka sai vain 8 prosenttia annetuista äänistä, Gupta kertoo.

Kongressipuolue vahvemmilla

Talousvaikeudet ja kasvava työttömyys sekä kireät suhteet naapurimaa Pakistanin kanssa ovat luonnollisesti esillä vaalikamppailussa. Mutta vaalien keskeisemmät teemat liittyvät ehkä kuitenkin erilaisiin paikallisiin aiheisiin sekä maanviljelijöiden asemaan.

- On muistettava, että yli 70 prosenttia intialaisista saa toimeentulonsa maataloudesta ja köyhtyneiden maanviljelijöiden ongelmat kiihdyttävät mieliä. Suhtautuminen maatalouden tukemiseen onkin tärkeimpiä vaaliteemoja, professori Gupta sanoo. Kongressipuolue on elitistisyydestään huolimatta tässä asiassa lähempänä maanviljelijöitä.

- Johtajan karismaattisuus on Intian monisatamiljoonaisen äänestäjäkunnan suosion saavuttamisessa varsin keskeinen tekijä, Gupta toteaa. BJP:n puheenjohtaja Lal Krishna Advani on jo yli kahdeksankymppinen herra, ja hänen vetovoimaansa erityisesti nuorempien äänestäjien keskuudessa ei pidetä kovin merkittävänä. Kongressipuolueen pääministeriehdokas, nykyisinkin pääministerin tehtävää hoitava Manmoah Singh ei tosin ole paljonkaan nuorempi, mutta hänen takaansa löytyy puolueen puheenjohtaja Sonja Gandhi. Tämä vuonna 1991 murhatun pääministeri Rajiv Gandhin italialaissyntyinen leski on nykyisin yhä suositumpi Intiassa, Gupta kertoo.

Pääministerinpaikkaa ovat ilmoittaneet tavoittelevansa mm. kastittomien kuningattareksi kutsuttu Uttar Pareshin osavaltion johtaja Mayawati, joka tavoittelee populistisella ohjelmallaan erityisesti köyhän kansanosan ja naisten ääniä. Toinen vahva alue-ehdokas on Sharad Paway, joka johtaa kongressipuolueesta irronnutta ryhmittymää.

Erilaisten aluepuolueiden kannatus on viime aikoina kasvanut ja niiden vaikutus pääministerivalinnassa lisääntyy. Professori Guptan henkilökohtainen ennuste on, että kumpikaan pääpuolueista ei saa lähellekään enemmistöä, mutta kongressipuolue tulee selviämään näistä kahdesta paremmin ja pääsee etulyöntiasemaan hallitusta muodostettaessa.

Koalitioneuvottelut alkoivat jo ennen vaaleja

Jättiläisvaltion vaalitoimitukset viedään läpi viidessä alueellisessa vaiheessa. Tämä siksi, että turvallisuusjoukot huolehtivat äänestyspaikkojen rauhallisuudesta kaikkialla ja samat joukot siirtyvät osavaltiosta toiseen vaalitoimitusta turvaamaan. Jonkin verran väkivaltaisuuksia on nytkin esiintynyt, mutta vaalien demokraattista toteutusta nämä eivät näytä uhkaavan.

Professori Santanu Gupta

Vaalitoimitus päättyy 20. toukokuuta ja äänten jakautuminen on selvillä jo seuraavana päivänä. Satojen miljoonien äänien laskemisen nopeus johtuu siitä, että vaalitoimitus suoritetaan kokonaan elektronisesti – perinteinen lippuäänestys ei ole lainkaan mahdollista.
- Hallituksen muodostaminen vaalien jälkeen saattaa sitten kestää pitkäänkin, mikäli – kuten veikkaan – kumpikaan pääpuolue ei saa suoraa enemmistöä, arvioi Santanu Gupta.

Mahdollisten hallituskoalitioiden tavoittelussa aluepuolueiden rooli on ratkaiseva. Neuvotteluja käydään sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen.

Ennen vaaleja pääpuolueet käyvät alueryhmittymien kanssa neuvotteluja ehdokasasettelusta. Voidaan sopia, että jompikumpi ei aseta omaa ehdokasta jossakin ehdokaspiirissä vaan tukee sopimuskumppanin ehdokasta. Tällä on siten parempi mahdollisuus saada eniten ääniä vaalipiirissäään.

Vaalien jälkeen alkavat hallituksenmuodostamisneuvottelut. Pääpuolueiden tavoitteena voi olla joko ottaa aluepuolueen ehdokas mukaan hallitusvastuuseen tai sitten saada aikaan sopimus, jossa joku aluepuolue tukee hallitusta "ulkoapäin" ja saa samalla joitain tavoitteita hallitusohjelmaan tai muuta hyötyä.

– Viimeksi tällainen "ulkoapäin tukemisen" sopimus tehtiin kongressipuolueen ja eräiden vasemmistoryhmien kanssa. Tämä sopimus kuitenkin rikkoutui vaalikauden aikana, mutta kongressipuolue kykeni paikkaamaan tilanteen "ostamalla" tukea eräiltä muilta alahuoneessa edustettuna olevilta alueryhmittymiltä, professori Gupta kuvaa.

Timo Niitemaa

Kuvat: Al Jazeera English

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 29.04.2009 14:37, päivitetty 08.05.2009 10:01