Väyrynen pakottaa keskustan sukupolvivalintaan

Matti Vanhasen luopumisilmoitus sekoitti hetkessä keskustapuolueen tulevat johtokuviot. Nostaako Paavo Väyrysen kisaan ilmoittautuminen puolueen sukupolvet vastakkain, poliittisen historian tutkija Erkka Railo Turun yliopistosta?

- Keskustapuolueen uuden puheenjohtajan valinta ja ehdokkaiden etsiminen on ollut jo usean viikon ajan suomalaisen sisäpolitiikan ykkösuutinen. Siihen on hyvät syyt.

Tilanne on kutkuttava. Matti Vanhaselle pitäisi löytää seuraaja, joka pystyisi viemään keskustan vaalivoittoon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tehtävä on miltei toivoton. Keskustaa rasittaa kaksi täyttä vaalikautta jatkunut hallitusvastuu, joka viime vuosina on merkinnyt vaikean taloudellisen laskusuhdanteen aiheuttamien ongelmien selvittämistä. Lisäksi puolue on ollut jatkuvassa vastatuulessa jo miltei kaksi vuotta kestäneen vaalirahauutisoinnin seurauksena.

Voi tietysti väittää, että keskustan heikko kannatus on seurausta Matti Vanhasen yksityiselämään liittyvistä vaikeuksista tai häneen henkilökohtaisesti kohdistuneista vaalirahoitukseen liittyvistä epäselvyyksistä, jolloin puoluejohtajan vaihto todella saattaisikin johtaa puolueen kannatuksen uuteen nousuun.

Ajatus on kuitenkin optimistinen. Tuleva puheenjohtaja joutuu päinvastoin erittäin hankalaan tilanteeseen. Hän perii edeltäjänsä ongelmat, ennen muuta puolueen heikon kannatuksen, ilman että hänellä on aikaa muuttaa mitään olennaista ennen eduskuntavaaleja. Vaalien tuloksesta hän joutuu joka tapauksessa kantamaan vastuun. Ei ihme, että vapaaehtoisia puoluejohtajakandidaatteja ei ole toistaiseksi löytynyt kuin yksi: Paavo Väyrynen.

Nuori nainen vai keski-ikäinen mies?

- Puoluejohtajien valintaan liittyy tänä päivänä suurta symboliikkaa. Puolueiden johtajien ajatellaan edustavan tänä päivänä puolueen aatteita monella tavalla, heissä ikään kuin konkretisoituvat puolueen todelliset arvot. Julkisen keskustelun perusteella syntyy vaikutelma, että tällä kertaa keskustapuolueen puheenjohtajan valinnassa ratkaisevassa asemassa ovat ehdokkaiden ikä, sukupuoli ja asuinpaikka. Näiden tekijöiden arvioidaan joko johtavan puolueen uudistumiseen ja sen vallan kasvuun tai sen näivettymiseen ja vallan menettämiseen.

Keskustapuolueen tapauksessa puheenjohtajan ikä ja sukupuoli ovat saaneet voimakkaan symbolisen sisällön. Nuoren naisen nähdään edustavan edistyksellisyyttä ja puolueen uudistumista. Keski-ikäisen miehen puolestaan ajatellaan johtavan puolueen taantumiseen. Voi pitää yllättävänä, että nuoren naisen hahmo on saanut poliittisessa kulttuurissamme tällaisen sisällön 2000-luvulla. Vain muutama vuosi sitten keski-ikäisillä miehillä oli vielä selkeä etulyöntiasema puheenjohtajia valittaessa, nyt tilanne on toinen.

Toisaalta tilanteeseen vaikuttaa myös tietysti se, että kysymys on nimenomaan keskustapuolueesta. Niin keskustapuolueen ulkopuolella kuin osittain sen sisäpuolellakin on toivottu, että puolue muuttuisi "normaaliksi" poliittisen keskustan puolueeksi: arvoliberaaliksi, kansainvälisyyteen selkeästi myötämielisesti suhtautuvaksi, myös kaupunkilaisten kannattamaksi puolueeksi.  Nuoren, liberaaleista arvoistaan tunnetun, Etelä-Suomessa asuvan naisen ajatellaan vievän puoluetta juuri tähän suuntaan. Samalla voi kuitenkin kysyä, mikä sen silloin erottaisi kahdesta muusta suuresta suomalaisesta puolueesta.

Suomi kotiseutumuseoksi?

- Etelän median suhtautumisessa keski-ikäisiin mieskandidaatteihin on nähtävissä eräänlaista inhon ja vahingonilon yhdistelmää. Erityisesti Väyrysen tapaisen varttuneen, jo 30-40 vuotta politiikassa työtä tehneen mieskandidaatin menestys antaisi mahdollisuuden väittää, että nyt keskusta on paljastanut todellisen luontonsa: se on menneisyyteen takertuva, vihamielisesti Eurooppaan suhtautuva puolue, joka haluaa muuttaa Suomen kotiseutumuseoksi.

Etelän median mielikuvassa keskustapuolueesta onkin tullut eräänlainen abjekti. Se edustaa etelän median mielikuvissa kaikkea sitä, mitä se ei haluaisi suomalaisuuden olevan: agraarisuutta ja pieniä paikkakuntia, läheistä luontosuhdetta sekä pitkää henkistä matkaa Eurooppaan, jossa etelän media ajattelee todellisen sivistyksen sijaitsevan.

Erkka Railo

Keskustapuolueelle valinta on yhtälailla vaikea. Suomi muuttuu jatkuvasti ja siinä muutoksessa on jokaisen puolueen pysyttävä mukana. Keinotekoisella etelän ja pohjoisen tai maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelulla - tai puheella etelän mediasta - luodaan kuitenkin vain asetelmaa, jossa muuttuminen näyttää periksi antamiselta. Se taas tekee välttämättömästä muutoksesta vain vaikeampaa. Tulevaa puheenjohtajaa odottavat suuret haasteet.

TN
Kuvat: E01, Ville.fi

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 21.01.2010 10:07, päivitetty 21.01.2010 15:51