Muistitietotutkimus on moniäänistä menneisyyden tulkintaa

Muistitetotutkimus on vakiinnuttanut asemaansa yhä vahvemmin tieteen kentällä 2000-luvulla. Turun yliopiston folkloristiikan oppiaine oli mukana Suomen Akatemian muistitiedon ja historian suhteita käsittelevässä "Muistitieto ja historian tulkinnat" -hankkeessa. 

– Projektimme teki hyvän tuloksen. Tutkijoiden ei kuitenkaan auta levätä laakereillaan, vaan pyrkiä eteenpäin sekä hioa työkalujaan ja ajatuksiaan, hanketta johtanut, folkloristiikan emeritaprofessori Annikki Kaivola-Bregenhøj muistutti muistitietotutkimuksen nykytilaa käsittelevässä seminaarissa maanantaina 15.11.

Muistitieto on yksilöllistä ja sosiaalista

Bregenhøj avasi muistitietotutki-
musta käsittelevän seminaarin.

Seminaarissa suomalaiset muistitietotutkijat pohtivat muistitietotutkimuksen kehitystä ja nykytilaa omien tutkimustensa pohjalta.

Turkulainen folkloristi, FT Taina Ukkonen kertoi puheenvuorossaan narratiivisen muistitietotutkimuksen mahdollisuuksista.

– Narratiivisessa muistitietotutkimuksessa tulevat esille kerronnalliset ominaisuuspiirteet ja kulttuuriset merkitykset. Tarkastelin tutkimuksessani kertomusta kulttuurisena ilmiönä. Tavoitteena oli tuottaa historiallista tietoa kertomalla.

Ukkosen mukaan muistitietotutkimuksen olemusta menneisyyden kerrontana pyritään määrittämään muistelun kautta.

– Muistelemisessa voidaan palata menneeseen ja välittää siitä kokemuksia ja tarinoita. Muistelu on elämän tarkastelua, identiteetin rakentamista, historiantulkintojen tekemistä, ajanvietettä, kerronnan taitojen kehittämistä ja jopa terapiaa.

– Se ei kuitenkaan ole menneisyyden tarkkaa toistamista, vaan moniäänistä menneisyyden tulkintaa, joka kertoo tapahtumien merkityksistä.

Tunnekokemukset tallentuvat muistiin

Muistitiedon ja muistelun ominaispiirteitä voidaan tarkastella monista eri näkökulmista.

Ukkonen puhui kerronnallisesta
muistitietotutkimuksesta.

– Muistitieto voi pohjautua periaatteessa mihin tahansa, esimerkiksi omiin havaintoihin, mutta myös muiden kokemuksiin, tietoihin ja kertomuksiin. Muistitieto voi perustua myös luettuihin asioihin. Muistitiedossa mennyttä arvioidaan nykyisyyden lähtökohdista, usein vertailemalla, Ukkonen kertoi.

Ulla-Maija Peltonen Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta pohti puheenvuorossaan muistitiedon kokemuksellisuutta.

– Kokemus liittyy selkeästi muistamiseen ja kerrontaan. Kokemus syntyy yksilöllisestä tulkinnasta. Se on intuitiivista, välittömään ymmärrykseen liittyvää, omaan elämänpiiriin kuuluvaa tietoa.

– On hyvä pohtia, kenen oma kokemus on tutkimuksen kohteena, miten kokemusta rakennetaan historiassa sekä mitä viime kädessä on yhteinen jaettu kokemus ja kertomuksina ilmenevä kulttuurinen tietoisuus.

Peltosen mukaan tunteet liittyvät läheisesti kokemukseen.

– Tunteissa on pohjimmiltaan kyse tiedosta. Emootiot, kuten suru, ilo ja alakuloisuus, syntyvät ihmisten välisistä suhteista. Elämys ymmärretään tapaukseksi yksilön elämästä, joka jää muistiin.

Seminaarissa puhuivat myös folkloristiikan oppiaineen assistentti, FT Anne Heimo,  FT Riina Haanpää kulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaineesta ja FT, etnologian dosentti Outi Fingerroos Jyväskylän yliopistosta. Kommenttipuheenvuorot esitti poliittisen historian emeritusprofessori Jorma Kalela

Seminaari pidettiin Caloniassa maanantaina 15.11. Tapahtuman järjesti Turun yliopiston folkloristiikan oppiaine. Puheenjohtajana toimi folkloristiikan professori Pekka Hakamies.

Teksti ja kuvat: Aleksi Rajamäki

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 18.11.2010 09:48, päivitetty 18.11.2010 10:28