Kosketus vieraaseen hälventää ennakkoluuloja

Euroopan raja-alueiden konflikteja käsitelleessä seminaarissa todettiin, että positiiviset ennakkoluulot ovat yhtä yksipuolisia uskomuksia toisista kuin negatiivisetkin.

Dresdenin teknillisen yliopiston professori Gerhard Besier luennoi tiistaina 24.1. järjestetyssä, Euro Visions -sarjaan kuuluneessa seminaarissa otsikolla "Ennakkoluulot ja stereotypiat naapuruussuhteissa".

– Stereotypia on jonkin ihmisryhmän yleisesti jakama, vääristynyt tai yksipuolinen uskomus toisista. Stereotypiat luovat yhteisöllisyyttä enemmistössä, ja niillä myös oikeutetaan vähemmistöjen huono kohtelu, Besier kertoi.

Tyypillinen ennakkoluulo perustuu etnisyyteen sekä pelkoon ja vihaan. Esimerkkejä tästä ovat antisemitismi tai Yhdysvaltojen 1960-luvun tiukka rotuerottelu. Joskus ennakkoluulo voi muuttua myös käsitykseksi vihollisesta. Näin kävi esimerkiksi toisen maailmansodan juutalaisvainojen aikaan.

– Uskonnot lisäävät ennakkoluuloja. Jos jollakin alueella yksi uskonto on selvästi hallitseva, muiden uskontojen edustajat tulevat helposti syrjityiksi, Besier kertoi.

Ennakkoluulot ovat osa ihmisyyttä

Besier totesi, että myös positiivisia ennakkoluuloja on olemassa. Saksalaisilla on tällaisia Pohjoismaista, muun muassa ruotsalaisista ja tanskalaisista.

– Astrid Lindgrenin tarinoiden pohjalta Ruotsiin liitetään käsityksiä järvimaisemista, kalastuksesta, idyllistä. Nämä ovat aivan yhtä yksipuolisia kuvauksia ihmisistä kuin negatiivisetkin ennakkoluulot, Besier muistutti.

Besier totesi myös, että ennakkoluulot ovat inhimillisiä. Halu luokitella ja kategorisoida ympäröivää maailmaa on ymmärrettävä. Taipumus ennakkoluulojen muodostamiseen täytyy tiedostaa, se on ensimmäinen askel kohti ennakkoluulojen hälvenemistä.

– Jokaisen täytyy taistella itseään vastaan ja kyseenalaistaa oppimiaan ajatusmalleja voittaakseen ennakkoluulonsa. Erilaisuutta täytyy kohdata, jotta sitä oppii ymmärtämään, Besier pohti.

Puolan esimerkki ennakkoluulojen synnystä

Apulaisprofessori Katarzyna Stoklosa Etelä-Tanskan yliopistosta havainnollisti raja-alueiden konflikteja ja yhteistyötä ottamalla esimerkiksi Puolan rajat.

– Toisen maailmansodan seurauksena Puolan rajojen sisälle jäi alue, joka ennen oli kuulunut Saksalle. Tällä poliittisella raja-alueella kaupungit jakaantuivat kahtia, saksalaisten ja puolalaisten alueisiin. Kaupunginosien välisiä rajoja vahdittiin tarkasti.

Puolan ja Itä-Saksan välinen rajakin oli suljettu vuoteen 1972, jolloin se avattiin ensimmäisen kerran. Stoklosan tekemän muistitutkimuksen ja haastattelujen perusteella stereotypiat ja ennakkoluulot vahvistuivat tuolloin entisestään.

– Ihmiset olivat olleet eristettyinä toisistaan vuosikymmenien ajan. Ennakkoluuloilla on sijaa syntyä, kun ei olla kosketuksissa erilaisuuteen. Kun erilaisuutta lopulta kohdataan, siihen ei osata suhtautua.

Karoliina Kerppo

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 26.01.2012 13:44, päivitetty 26.01.2012 13:53