Tietoa verkkolehdestä
Tältä sivustolta löytyvät Turun yliopiston UTUonline-verkkolehdessä vuosina 2008 - 2012 julkaistut tiedeartikkelit. Sivustoa ei enää päivitetä.
Ajankohtaiset tiedeuutiset ja -artikkelit julkaistaan Turun yliopiston www-etusivulla.
ISSN: 1797 - 4461
Turun yliopiston UTUonline-verkkolehden tekstisisällöt on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä. Verkkolehden artikkeleiden ja uutisten tekstejä voi siis kopioida, levittää ja muokata omiin tarkoituksiin sopiviksi, kunhan noudattaa nimeämisvelvollisuutta. Jutussa on mainittava alkuperäisenä lähteenä UTUonline.fi-verkkolehti.
Asiantuntija
Sisältö
Tutustu myös näihin
- » yliopisto » UTUonline » sisalto » ajankohtaista
Uusi vaaksiaislajilöytö varmistettu
DNA lajitunnisteet varmistivat tieteelle uuden vaaksiaislajin löydön Suomesta ja Venäjältä. Turun yliopiston eläinmuseolla väitöskirjaa viimeistelevän Jukka Salmelan mielestä uusi laji on todennäköisesti erittäin harvinainen.
Uuden lajin keräyspaikka ja ainoa tunnettu esiintymä
Suomessa. Kittilä, taustalla pyydys.(kuva J. Salmela).
Turun yliopiston tutkijat Jukka Salmela ja Eero J. Vesterinen sekä Valentin Pilipenko (Moscow State University) ovat löytäneet tieteelle aikaisemmin tuntemattoman vaaksiaisen Euraasiasta. Uusi laji, Tipula recondita, on havaittu Suomesta (Kittilä) ja Venäjän Kauko-Idästä (Primorski kray). Lajin kuvaus julkaistiin ZooKeys-sarjassa.
Laji on Suomessa tunnettu vain kuvauspaikaltaan, eräästä vanhasta metsästä Lapista, eikä Venäjälläkään ole kuin yksi tunnettu esiintymä. Suomen vaaksiaisia on Salmelan toimesta tutkittu aktiivisesti vuodesta 2000 alkaen, joten on olemassa paljon ns. negatiivisia havaintoja: laji on jäänyt havaitsematta sadoilta eri keräyspaikoilta. Myös lajin mahdolliset elinympäristöt, vanhat havumetsät, joissa runsaasti lahopuuta tai kalkkivaikutteiset lehdot, ovat harvinaistuneet ja pirstoutuneet vuosikymmenien saatossa pohjoisessakin Suomessa.
Pohjoismainen eliölajisto tunnetaan hyvin
Rakenteellisten ominaispiirteiden lisäksi lajin kuvaamisen apuvälineenä käytettiin DNA lajitunnisteita. Lajin sisäinen vaihtelu Suomen ja Venäjän populaatioiden välillä oli hyvin pientä, vaikka maantieteellinen etäisyys (yli 6500 km) on huomattava. Sekä morfologian että DNA:n perusteella uusi laji on yksiselitteisesti erotettavissa lähisukuisista lajeistaan.
Tipula recondita, koiras, Venäjä (kuva V. Pilipenko).
- On vaikea arvioida, onko lajin levinneisyys oikeasti näin hajanainen. On mahdollista, että lajia esiintyy mantereen keskeisimmissäkin osissa, mutta sitä ei vain ole toistaiseksi havaittu. Seuraava askel on kartoittaa lajin esiintymistä Suomessa ja saada parempi käsitys sen ekologista; toukka tai pari olisi mukava löytää, Salmela sanoo.
Kiitos pitkällisen faunistisen ja floristisen perinteen, Pohjoismaiden eliölajisto on eräs maailman parhaiten tunnetuista. Kuitenkin eräät eliöryhmät ovat huomattavasti huonommin tunnettuja kuin toiset. Esimerkiksi kaksisiipisten hyönteisten monimuotoisuus on hämmästyttävän suuri, eikä kuvaamattoman sääski- tai kärpäslajin löytyminen Pohjolasta ole aivan tavatonta.
Koska pohjoinen Eurooppa oli käytännössä kokonaan jään peitossa 10 000 vuotta sitten, ei Fennoskandiassa tavata kuin harvoja endeemisiä eläimiä. Tieteelle uutena kuvattu Tipula recondita-vaaksiainen ei ole poikkeus: laji tunnetaan massiivisen Euraasian mantereen ääripäistä, Suomesta ja Venäjän Kauko-Idästä.
TN
Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.
