Profiloitumiseen mieluummin porkkanalla kuin kepillä

Opetusministeriön tavoitteena on ministeri Stefan Wallinin mukaan hakea Suomen Akatemian ja Tekesin kanssa keinoja sille, kuinka eri rahoittajatahojen yhteistyönä ja toisiaan täydentävillä rahoitusinstrumenteilla voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla tukea myös yliopistojen profiloitumista.

Stefan Wallin

Pienessä maassa yliopistojen on joka tapauksessa löydettävä omat erikoisalueensa pystyäkseen yhdessä tuottamaan maailmalla kilpailukykyistä tutkimusta ja koulutusta. Suomen Akatemian julkaisema Tieteen tila ?raportti osoitti kehittämistarpeen selkeästi.
- Uskon profiloitumisen edistämisessä kuitenkin enemmän porkkanaan kuin keppiin, Wallin totesi perjantaina 22.1. Arkenin Armfeldt ?auditoriossa järjestetyssä Communicatio academia 2010 -seminaarissa.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton järjestämään seminaariin oli kokoontunut profiloitumista puntaroimaan toista sataa turkulaista korkeakouluvaikuttajaa sekä valtakunnallista asiantuntijaa. Seminaarissa käyttivät Stefan Wallinin ohella ajatuksia ja keskustelua herättäviä alustus- ja paneelipuheenvuoroja  molempien turkulaisten yliopistojen rehtorit Keijo Virtanen ja Jorma Mattinen, Tampereen yliopiston kansleri Krista Varantola, professori Osmo Kivinen Turun yliopistosta, Novia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysjohtaja Emma Vironmäki, professori Otto Toivanen taloudellisen tutkimuksen keskuksesta HECER:stä, Turun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hannu Kokkonen sekä järjestävien liittojen puheenjohtajat Risto Laitinen ja Ragna Rönnholm.

Huoli perustutkimuksen asemasta

Tieteen tila ?raportin esiin nostama huoli perustutkimuksen heikentyneestä asemasta nousi esille useassa puheenvuorossa. Jorma Mattinen tosin huomautti, että raporttia on keskustelussa tulkittu osin harhaanjohtavasti. Hän muistutti, että suomalaiset tutkijat ovat tuottaneet edelleen vähintään saman määrän tieteellisiä julkaisuja kuin aikaisemminkin, mutta suomalaisen tutkimuksen suhteellinen osuus maailmassa on pienentynyt ennen kaikkea idän nousevien tutkimusmahtien Kiinan ja Intian vahvistumisen myötä.

Resurssien huomioon ottamisesta yliopistoja vertailtaessa muistutti myös Osmo Kivinen kansainvälisiä ranking-listoja ruotiessaan. Listojen kärjessä komeilevan Harvardin budjetti on isompi kuin koko suomalaisen yliopistolaitoksen vuosirahoitus. Ranking-listoja Kivinen piti lähinnä viihteellisinä ja esitti tilalle oman laitoksensa Rusen analyysimenetelmiä, joilla hänen mukaansa saadaan objektiivista tietoa yliopistojen eri tieteenalojen tutkimuksen ja koulutuksen tuloksellisuudesta.

Krista Varantola

Krista Varantola protestoi puheenvuorossaan tutkimuksen ylikorostunutta asemaa profilointikeskustelussa.
- Laadukas koulutus on hyvän tutkimuksen edellytys. Nykyisin on hyväksyttävää valitella, ettei hallinnolta ja opetukselta jää aikaa tutkimustyölle. Mutta onko kuultu valitettavan ettei opetukselle jää aikaa tutkimus- ja hallintotyöltä? hän kysyi ja vaati, että yliopistot uskaltaisivat rohkeasti profiloitua myös koulutuksen alalla.

Keijo Virtanen myönsi, ettei koulutustehtävä ole ehkä riittävästi esillä, sillä yliopistojen arvostus lähtee tutkimuksesta, mikä tosin onkin yliopistokoulutuksen lähtökohta. Toisaalta hän totesi, että esimerkiksi opetusministeriön tuloskeskusteluissa päähuomio kiintyy yleensä koulutustavoitteisiin ? miten yliopisto koulutuksellaan vastaa työvoimatarpeisiin, kuinka paljon maistereita ja tohtoreita koulutetaan jne.

Keskustelua herätti myös Otto Toivasen analyysi yliopistojen asemasta Suomen innovaatiojärjestelmässä. Hänen mukaansa yliopistot ovat kyllä innovaatiojärjestelmän keskiössä, mutta niiden ei tule varsinaisesti tavoitella roolia innovaatioiden tekijänä, vaan ennen kaikkea sellaisen ympäristön rakentajana, joka houkuttelee huippututkijoita yliopistoon ja ruokkii ympärilleen rakentuvia tiedepuistoja ja teknologiansiirtotoimistoja innovaatioiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Osmo Kivisen mielestä Toivasen puheissa "ei ollut analyysin tynkääkään", mutta kommentissaan hän ei kritiikkiään perustellut.

Rakenteellinen kehittäminen vauhtiin

Panelistit vasemmalta Hannu Kokkonen, Keijo
Virtanen, Jorma Mattinen, Ragna Rönnholm ja
Risto Laitinen.

Paljon odotuksia puheenvuoroissa asetettiin myös opetusministeriön johdolla parhaillaan valmisteilla olevaan korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaan. Tutkimustoiminnan osalta Ragna Rönnholm odotti toimenpideohjelman selkeyttävän toisaalta sektoritutkimuslaitosten keskittymistä erityistehtäviin omilla aloillaan ja ammattikorkeakoulujen alueelliseen kehittämistehtäväänsä, jolloin yliopistojen rooli erityisesti perustutkimuksen tuottajana korostuisi.

Risto Laitinen pohti mitä yliopistojen profilointi sisällöllisesti tarkoittaa. Hän totesi, että jollekin Sibelius-akatemian kaltaiselle laitokselle asia on paljon helpompi kuin monialayliopistoille. Hän pelkäsi, että jos yliopisto profiloituu tukemalla vain harvoja vahvoja alojaan, mahdollisilla tulevaisuuden vahvuusaloilla ei ole ponnistuspohjaa.

Hannu Kokkonen näki puolestaan, että yliopistot joutuvat joka tapauksessa tekemään tiukkojakin ratkaisuja strategiansa mukaisessa profiloinnissa. Hän muistutti, että yliopistoilla on tähän perustyöhön nyt kolme vuotta aikaa, sen jälkeen alkavat strategista profilointia tukevat rahoitusmallit purra.
- On parempi tehdä yksi asia sataprosenttisesti kuin kymmenen asiaa vain kymmenprosenttisesti, hän katsoi.

Timo Niitemaa

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 25.01.2010 08:17, päivitetty 26.01.2010 18:10