Maanviljelys ja yksiavioisuus eivät ole pysäyttäneet evoluutiota

Suomalaisiin kirkonkirjoihin 1700- ja 1800-luvuilta perustuva tutkimus osoittaa, että kehittynyt maatalousyhteiskunta ja yksiavioisuus eivät ole estäneet ihmisen evoluutiota.

Usein väitetään, että kehittyneen yhteiskunnan ja maanviljelyksen syntymisen myötä biologisen evoluution merkitys ihmiskunnassa on kutistunut hyvin pieneksi. Arvostetussa Proceedings of the National Academy of Sciences of U.S.A. -tiedesarjassa julkaistut tulokset osoittavat virheelliseksi yleisen ajattelutavan, jonka mukaan luonnonvalinta ei enää vaikuttaisi ihmiskuntaan ja ihminen ei olisi muuttunut biologisesti vuosituhansiin.

Turun, Helsingin, ja Sheffieldin yliopistojen sekä Väestöliiton yhteistutkimus selvitti, miten paljon luonnonvalinta ja seksuaalivalinta saattoivat vaikuttaa esiteollisen ajan suomalaisiin. Tutkimuksessa käytettiin aineistoa, joka sisälsi lähes 6000 vuosina 1760 - 1849 syntyneen ihmisen elämänkaaren; syntymän, avioliitot, lapset, ammatin ja kuoleman.
- Suomalaiset kirkonkirjat ovat kattavuudeltaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia, toteaa tutkimusryhmän jäsen Jenni Pettay Turun yliopiston biologian laitokselta.

Etappeina elämän käännekohdat

Kirkonkirjoista saatujen tietojen pohjalta voitiin arvioida neljän erilaisen elämän käännekohdan vaikutusta luonnonvalinnan voimakkuuteen eli siihen, miten yksilöiden väliset erot jälkeläisten määrässä saattavat johtaa tiettyjen geenikopioiden yleistymiseen tai katoamiseen. Näitä biologisesti merkittäviä ja mitattavissa olevia käännekohtia olivat selviäminen aikuiseksi, ensimmäisen avioliiton solmiminen, avioliittojen lukumäärä, ja lasten lukumäärä avioliittoa kohden.

Koska vielä 1700- ja 1800-luvuilla lapsikuolleisuus oli suurta, selviäminen aikuisikään ja lasten lukumäärä selittivät suurimman osan yksilöiden välisestä vaihtelusta biologisessa kelpoisuudessa eli elinaikaisessa jälkeläisten määrässä. Yhteiskunta oli tiukan yksiavioinen, niin että uudelleenavioituminen oli mahdollista vain leskeksi jäämisen jälkeen.

Mieslesket avioituivat uudelleen naisleskiä useammin ja saivat uudessa avioliitossaan naisia useammin lapsia. Suurempi osa miehistä kuin naisista jäi kuitenkin naimattomiksi. Miehillä oli täten suurempaa vaihtelua niin parinmuodostuksessa kuin lasten lukumäärässä naisiin verrattuna. Miehiin kohdistui näinollen suurempaa seksuaalivalintaa kuin naisiin, kun taas erot sosiaaliluokkien välillä niin luonnonvalinnan kuin seksuaalivalinnankin voimakkuudessa olivat pieniä.

Artikkelin laatineeseen tutkimusryhmään ovat kuuluneet: Alexandre Courtiol, Jenni E Pettay, Markus Jokela, Anna Rotkirch ja Virpi Lummaa.

TN

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä.

Julkaistu 02.05.2012 12:59, päivitetty 02.05.2012 13:12